Vuoren parahat (tai pahimmat) lehemänhoitajat

Me ansaattaas kyllä varmahan tuon Lakson kans vuoren parahan lehemänhoitajan-titteli.

Varsinki sen perusteella, ku tänä aamuna lomittaja soitti mulle navetalta, että ruokkija ei kulije ja Jaguari on kuollu. Niin mikä on kuollu? Voikko toistaa? Minkä takia se on kuollu? Ookko ny aiva varma, että se on kuollu? Mitä jos se vain nukkuu vähä sikiempää?

Tais siinä lomittajaki ajatella, että mulla on ymmärrykses vikaa, ku melekeen tavas mulle ”K-U-O-L-L-U” , että kahtehen miehehen olivat sen torennu.

Teki mieli siinä sanua, että ei siinä mitää vetäkää pihalle, mä oon sairaslomalla viä muutaman päivän ja harteetaki särköö kuule niin lujaa, että en pysty yhtää mihinkää. Mutta kävelin sitte vain makuuhuoneesehen ja sanoon isännälle, että mee tekohengittähän ruokkija liikkeesehen ja Jaguari ei enää elvytystä kuulemma kaipaa. Seki oli vähä silimät ymmyrkääsenä, että mitä on tapahtunu ja voikko toistaa viä kerran.

On taas tänä vuonna käyny sellaanen kato tää navetas, että epäälen ittekki niitä taitojani asian kans. Toiset onnistuu kantturojen kans, niillä on hyvät tuotokset ja keskipoikimakerrat, maitua tuloo ku tuutista ja lehemät on terveetä.

Musta tuntuu, että meillä rämmitähän ikuuses suos, kesällä onnistuu olehen helevetillinen määrä lehemiä ummes, että jos se mairon hinta ei ollu muutenkaa hääppöönen, niin me säästettihin meijerin rahoja viä senki erestä, ku niistä mikkä lypsys oli ei saatu eres kunnolla maitua irti.

Vittuttaa ku pientä oravaa kattua eres maitoauton kuittia, että mitä on tullu maitua, ei juuri mitää. Enpä sitte oo kattonukkaa hetkehen, että mitä sieltä on kerralansa haettu, totesin, että niiin vituttaa palijo vähemmän.

Vituttaa nuo muonavahavuuresta poistunehet kantturatki niin saatanasti Ivankastaki ja varsinki Rutusta olis voinu orottaa tanki täytettä oikeen kunnolla, niin eikähän ne mee kummakki vaikiahan poikimisehen.

Eikä meillä ennemmin oo ikinä ollu tällääsiä poikimavaikeuksia, ku tänä vuonna. Että on tarvinnu yks vasikka katkaasta sisälle ja muutama muu saatu kovalla työllä ja tuskalla verettyä eläänlääkärin kans pihalle. Ja sitte onki lehemä keikahtanu parin päivän päästä siihen.

Oikeen voi sanua, että kyrpää kasvatteloo ottahan. Orotin parempaa tuotosta tälle vuorelle, kymppiä oli pitäny hätyytellä, päästihin sitte alle yhyreksän.

Tilasinpa asian kuniaksi viime viikolla kallihimpaa täysrehue, totesin, että tällääsen perseaukisen ei kannata torellakaa syöttää sitä halavinta vaihtoehtua mikä on olemas.

Jaa lähtis terrorisoomahan ihimisiä puhelimella, tarvitahan ”vähä” apua sen vainajan kans. Ny vois kertua, että asias on yks onni onnettomuures. Se on kuollu suoraa pihalle vievän oven etehen. Eiku narut jalakoohin ja Valmettihin kiinni, niin homma on hoiros.

Elämä on raarollista. Sanan varsinaases merkitykses.

Mutta Ippu, kuuluusa puolisukeltaja, voi hyvin.