Airan tekua

Olis taas se aika vuoresta, että tarttis airat teherä. Tai kiertää, me ollahan pirun laiskoja, eikä ikinä kerätä niitä pois syksyllä, ja paha niitä lehemiä olis talavelle ulukooluttaa, jos olis niin innokas, että kerääs kaikki pois syksyn viimeesenä päivänä.

Täs tavas on se huono puoli, että ne airat ei torellakaa oo kauniita, ne on vähä joka suuntahan kallellansa. Paalut kenaa sinne ja tänne. Tarttoo käyrä lekan kans hakkaamas syvemmälle. Sitte ku oikeen niitä junttaat menehen, niin ne paikallansa monta vuotta ollehet paalut lahuaa siinä käsittelys.

Lanka on sellaasta jatketun jatketun jatkettua. Ihimekkää, että meillä on niitä niin sanottuja aituria, ku tuskin siä rautalanka solomujen luvatus maas, eli Lakson airoos kauhiasti virta pääsöö kiertähän. Kyllähän se katkee pakostaki, ku välistä tuntuu, että ne on tehty kymmenen sentin pätkistä ne airat. Siä on liitoksia liitoksen perähän.

Joka vuosi mä naputan, että tarttis saara uusia aitapaaluja, että vois eres osan uusia, ja olis mukavamman näköösiäki ne viriteltmät. Ja joka vuosi totian, että ei tänäkää keväänä saatu niitä hommattua. Melekeen tarttoo olla vasara ja nauloja, ja vähä jotaki klapia mukana, että saa korijata niitä lahonneeta paaluja. Moottorisaha ny ainaki, että voi pisimpiä teroottaa uusiksi, kyllä ne hyvin menöö sillälailla viä monta vuotta, ku ei satu niihin.

Sitte tarttis löytää se inspiraation lähäre minkä voimalla sinne aita työmaalle lähtis. Ottaas traktorin ja kauhan mukahan, sinne ne harvat paalut mitä satuut löytähän markiilta. Ja aita lankakerät mikkä kattelet sieltä ja täältä. Saappahat jalakahan ja hanskat kätehen.

Pääset perille ja ensimmääseksi huomaat, että nuppipussi jäi varastohon, samoon naulat. Lähäret takaasi. Nupit löyrät, mutta nauloja et. Läheret naapurista kysyhyn, että onko teillä sopivan kokoosia nauloja, että voi hakata pampula eristehiä (tai Juhia) paaluuhin. Saat lainaksi, pääset takaasi. Lyöt ensimmääsen nupin kii, ja huomaat, että nauloos on liian pienet kannat. Läheret hakehen niitä kirkolta asti.

Kierrät koko käälyn, ensinnäki ne hanskat on aiva turhat siinä hommas, vähä niinku miehet sanoo, että kortonki mulukus, yhtä hankalaa vissihin, ku asuuleminen hanskojen kans lankaa verrettäes.

Sormet on verillä, ku se sun lankas on täynä liitos kohtia, ja ne pökkii sun sormihin reikiä. Ja takkuaa niin, että tekis mieli lähtiä uurestansa kirkolle hakehen uutta aitalankaa ja vaihtaa vanhat paskat kokonansa uutehen. Pysyys lehemäkki varamahan paremmin, mutta et viitti, ja kallistaki se perskeles on, ajattelet säästää siinä.

Saat viimeen airan valamihiksi. Päästä lehemät seuraavana aamuna pihalle. Ensi ne lähtöö kovalla tohinalla, sitte ne jämähtää justihin ennen veräjää yhyreksi ryppähäksi. Sitte joku ääliö rupiaa tukkihin takaasi navettahan, ja ne navetas viä olevat pyörtää takaasi. Koetat ajaa kaikkia kerralla, niitä takaasi tukkivia pellolle asti, ja navetas olevia pihalle.

Hiki tuloo, taivas osuuret (jos niitä siinä vaihees oli enää) meni siinä hommas. Sulla menöö tunti jos vähä toistaki, että saat ne muutama viikko sitte pihalla ollehet lehemät ulukoostetttua. Ja kyllä ne on niin komeeta siä laituumella.

Ja sitte sä saat ottaakki ne takaasi navettahan. Ja jeesus, mikä työmaa.