Mitä sulle kuuluu ?

Koskas ootte kyselly kaverilta, tuttavalta, että mitä kuuluu. Oikeen oikiasti kuuluu, eikä vain sellaasta hyvän tavan vuoksi kysyn näin, ku näin kuuluu teherä. Jaa, minkäkö takia, no aiva sen takia, että tällääsinä aikoona ihimiset on väsynehiä, aharistunehia, uupumus vaanii nurkan takana.

Ja kestä sitä päälle päin tietää, että mitä sille kuuluu. Harvapa sitä ny menöö sanohon tuttavalle, että nyt kuule aharistaa niin, että öisin ei tuu nukkumisesta mitää, herään joka yö kolomen jäläkihin ja siinä se sitte oli. Että mietin kaiket yöt laskuja ja tekemättömiä töitä, ja mitenkä ne hoiretahan.

Päivät istutahan tuvas, puhelin äänettömällä ja ovet lukos, ku kotona ollahan, ettei kukaa vain eres eksy paikalle, tai jos eksyy niin ei pääse tupahan. Ei tartte koota ittiänsä, hymyyllä kaunihisti ja koettaa vetää small talkkia, vaikkei oikiastansa mitää sanottavaa ookkaa.

Parahas tapaukses saat siihen jonku hyväkkähän moittihin sua, kuinka et oo teheny näin, ja nuon. Mikset oo jo teheny tätä ja tuota, meillä päin tavattu aloottaa nämä hommat jo tähän aikahan. Tai se käy kilujamas sulle kurkku suorana, että sun kukkapenkkis ei kasva ku rikkaruohua tai isännän sontatunkio haisoo paskalle.

Onkahan sellaaneen ihiminen ikinä ajatelle, että mitä jos se onki sille toiselle se viimenen niitti. Ottaa sen tapaamisen jäläkihin suunnan navetan taa, ja hyppää lietekaivohon (meillä son tosin niin kuorettunu, että kantaas varmahan tälläästä tukevaaki emäntää) ja ajatteloo, että kyllä keväällä pintahan nousoo.

Jaa, miksi mä tällääsiä ajatelen, no siksi, ku taharon vähä olla sellaanen pessimismi kerhon pääjohtaja, joka itte aina ajatteloo kaikki sieltä pahimman kautta. Pyörittelöö niitä asiooita kaiket yöt, nukkumisen sijasta. Nukkuu sitte päivällä päiväunia, ku yöllä ei nukuta.

Olis se kiva, ku joku kysyys, että mitä kuuluu, oikeen oikiasti. On se kiva puhella muuten vainki, iliman mitää syvällistä, kaikki puhet on hyvästä. Ja toivoosin, että kaikilla olis joku jolle puhua. Kyllä mäki puhun, isännälle lähinnä tosin huuran, mutta kai seki jonkulaasta kommunikoontia on.

Mutta ei tartte pelijätä, mulle asioos ei oo heloppoja ratkaasuja. Ku on tarpeeksi yksoikoonen, niin ei oo maharollisuutta ku vain jatkaa, meni sytehen tai savehen.

Jos ottaas päivän teemaksi, että kysyys kaikilta, että mitä kuuluu. Alootan ehtoolla lehemistä, en saa liian analyyttisiä vastauksia.