Nalakuttava akka

Kaikki varmahan ajatteloo, ja enpä sitä voi kieltääkkää, etteikö paikkaansa pitääs, että mä oon se kauhia nalakuttava akka, ja Lakso on se mukava mies jolla on niin saatanasti kestettävää siinä.

Oon kyllä täs ny kymmenen yhteesen vuoren aikana huomannu muistuttavani rikkinäästä levysoitinta, aina on sama levy ja seki juuttuhunena soittahan sitä samaa raitaa päivästä toisehen.

”Tee sitä, tee tätä, mikset sä oo jo teheny, ja voisikko teherä ja koeta ny jo, ja mitenkä olis”.

Kai se miehiset korvat on niin tottunu jo niihin samoohin lauseesihin ja äänenpainoohin niin, että ne sulukeutuu automaattisesti. Silimät ja rekisteröö ämmän asennosta, että nyt menöö käret puuskahan tai lantiolle siihen mallihin, että tarttoo ottaa automaatti korvat käyttöhön ja lakata kuuntelemasta. Pääsöö palijo helepommalla niin.

Tälläänen yks aihepiiri täs meirän tilanpiron aikana on ollu nuo uuren pään ruokintapöyrälle ostetut De Lavaalin ihanan kallihit remonttilevyt, mikkä on orottanu asentamista vuoresta 2009.

Ne ei kereenny tulehen ennen ku muorin ja faarin lehemät saapuu asustahan sinne päähän ja jotenki se asentaminen on vuoresta vuotehen jääny. 

 

Joka vuosi navetan pesun aikahan on ollu sama naputes niistä, kuinka ne tarttis saara sinne paikallensa, ja oonko mä ne aiva turhaa ostanu, ja jos ei kerran laiteta paikallensa, niin sitte ne pitää myyrä pois, ettei niitä tyhyjän panttina piretä.

Niihin on ollu listat ja liimatki millä ne olis saanu sinne kii, mutta listat on kärsiny lehemien hyökkäyksestä, ja jos ny joku kummasteloo mitenkä se on maharollista, niin meillä ne tapaa kiipellä välistä melekeen seiniä pitkin. Niiren olis tarttenu olla katon rajas, että olisivat tää Kilujusen Herrasväen residenssis säästyny. Liimaputkiloosta en oo nähyny jäläkiäkää muutamahan vuotehen, kai ne on käytetty parempahan paikkahan.

Tänä vuonna olin sen verran viisastunu, etten asiasta enää niin kauhiasta isännälle puhunu vain navetan pesijöölle.

Ne katteli rullat esille, rahaas navettahan ja katkaasi ja halakaasi, toinen poras ja toinen hakkas lyöntinauloolla kiinni. Ei iesus menny ku pari tuntia ku ne oli koppulootu paikallensa.

Kyllä me oltihin isännälle polleeta, että katto ny ku ne on paikallansa. Että kyllä sun kelepaa mennä ens viikolla selekä leikkauksehen, ku on ruokintapöyrälläki levyt, eikä siihen tartu enää rehut kiinni.

Kyllä kelepaa lakaasta pöytää, harija aiva suihkii siinä. 

Joskus mä vähä epäälen, että tapahtuuskahan nuo hommat reippahammin, ku vähä vähemmän räpättääsiin nuolle miehille...