Apina raivolla

Tiättekö sen tuntehen, kun käämit menöö. Oot aikas puhunu jo jostaki asiasta suu vaahros, että tarttis teherä ja hoitaa se homma kuntohon. Ja koska tehtääs, ja ihan pakko olis kuule teherä?

Puhut, puhut, ja viä kerran puhut. Otat asian esille suoraa, ja sivulausehis, jätät melekeen lippuja ja lappuja esille, koetat kattella leheristä aiheeseen liittyviä artikkelia ja jättää niitä vaivihkaa toisen naaman etehen, että jos vaikka lamput syttyys siä miehiseski pääs.

Tälläänen asia meillä on ollu jo jonku aikaa nuorkarijapihaton siivous, tai niiren makuualustojen. Mikkä on oikeen suunnittelun kukkasia, vinokuivikeet jokka ei pienemmillä eläämillä toimi sitte millää tavalla. Ne karsinat tuloo itteksensä tyhyjäksi, johona on ripakopallinen hiehoja ja taloon kokoonen sonni pomppimas. Mutta nuolla pienemmillä sinne kertyy kokoo kuivittelun historian kirijo, erellisestä tyhyjennys operaatiosta seuraavahan.

Olin tästäki asiasta paasannu hetken, kysy ny sitä pikkukaivuria, että saarahan ne kätevästi tyhyjäksi. Soita sinne, kysy Cramolta, voikko kysyä konehallilta. Tiä sitte onko tuon mies eläjän korvat tullu immuuniiksi mun puheelleni, vaiko onko sillä se kuuluusa valikoova kuulo.

No maanantaina paloo sitte se kuuluusa pinna.

Make lähti tyhyjäähän pihattua, isäntä kattelen siihen perhanan Varmohon kannentiivistettä. Minä mietiin, että mitähän täs ny tekis ja sain kuningasidean.

Kävelin pihattohon, sanoon Makelle, että ny siirretähän nuo vasikat toisehen karsinahan, että tyhyjään tuon makuualustan käsin. Vasikat siirrettihin, otin tarikon käteheni ja rupesin lippaahan.

Olihan sitä vähä kertyny, varmahan metrinen patja. Sai siihen muutaman kerran tarikkonsa upottaa, Makenki piti tulla auttahan, ku ne karsinat on niin syvät, etten kerrasta saanu nakattua paskakäytävälle asti tarikolla. Piti olla välivoimistelija hoitamas homma loppuhun.

Niin me poijat lipattihin. Tuli reiru viis lumikauhaa toonaa. Vissyä meni jonki verran, hiki virtas oikohonsa. Mutta puhurasta tuli, pestihin viä pesurilla pohoja ja verettihin kalakki päälle. Lipattihin turpehet pehemikkeheksi. Eikä menny kauaa, kauiten meni pesurin virittämises paikellensa, ku piti teherä kaiken maailman kotkauksia, että saatihin asemihin.

Ja kyllä oli vasikoolla kivaa, ku ne pääsi sinne pemmastahan ja tonkihin, että mitä tää ny on tehty.

Ja ette voi arvata kuinka äkkiä meillä oli kaivinkones markilla loppuja karsinoota varte.

Isäntä kehuu, että ei voi yhtää epäällä, että ootte isälles sukua, ku tuollaasia hevoosen hommia teette.

Hulluus on vissihin sitte periytyvää.