Sorateiden sankarit

Eileen aamulla vietihin lomittajan kans lehemiä pihalle, aurinko killotti kivasti taivahalta, lämminki oli jo, oikeen hiki tuli ku tuuppasin lehemiä parresta liikkeelle ja navetasta pihalle.

Läherettihin niiren kans reippahasti, kerranki, liikkehelle. Vasen oikia, vasen oikia. Lehemät erellä ja minä viimeesenä peräs, pirin oikeen niin sanotusti perää, mohajin viimeesenä meneville kantturoolla.

Ideaalille mouhasin, ku se oli menny ojahan tonkimahan ja liottamahan sorkkia, että menkää ny ja mitä siä tarttoo taas olla, ja laituumellaki on oja mihinkä voi mennä möyrimähän ja ryystämähän juoksevaa vettä.

Lehemät meni kerranki oikeen nenä toisen hännäs kiinni, niinku elefantti marssis, yksi pieni elefantti marssi näin....

Kuulin toisella korvalla, että tietä pitki tuloo auto ja aika lujaa. Ajattelin, että kyllä se näköö mun monen saran kilon kantturani jokka jonos sitä ylittää ja lippusiiman ja lomittajan joka siä on tien viittana ohojaamas karvakorvia oikiahan suuntahan.

Kuulin, että ny son Kivistön kohoras ja moottori huutaa aina vain hoosianna. Sitte se auto oliki jo näköpiiris. Näin lomittajan heiluttavan härissänsä käsiänsä ylähällä keskellä tietä. Ajattelin, että kai se saatanan tollo ny jo huomaa, että siä on viiskytä kurmua menöö jonos tien yli, että on ne niin suuria, ettei keskiverto ihiminen voi olla huomaamatta.

Lomittaja hyppäs kauhuussansa sivuhun, auton vauhti ei hirastunu pätkääkää. Se tomahutti sinne lehemien sekahan sitä samaa vauhtia mitä kuluki tielläki. Lehemät lakos sinne ja tänne, niihin tuli vähä saatanasti vauhtia, ku huomasivat, että tuo hullu tuloo päälle. Ajoo viä ohojuri langan alitte Mondeonsa sukkana ja pirätti vasta siihen.

Voitte kuvitella ku mulla oli matkaa viä muutama sata metriä ja me loppujen lehemien kans hölökättihin läskit hyllyen tulemahan, että meteli oli melekoonen. Keksiin varmahan monta uutta kirosanaaki siinä, ku haukuun sitä sorateiren rallikuskia.

Mies koetti sanua, että on niin sori ja minä huuran vastahan ”ettei kuule sorit palijo auta saatana täs, tää liikkuu muitaki tiellä ku te, kakarojaki ja meirän lehemät” ”Eihän nähäny, ku aurinko paista silmä ja katto just puhelin” ”tunge vittu se puhelin persereikähäs, jos et lehemää näe tiellä, ku ei se mikää aiva saatanan pieni oo, käynti optikolla vois olla paikallansa ja kulukuneuvon vaihto polokupyörähän”.

Laitoon viä naapurinki haukkuhun työmiehensä, ja isäntä kävi ehtoommalla viä sanomas asiasta.

Ajoovat ehtoolla meirän ohi niin hilijaa, ku Mondeolla pääsi ja aamullaki korkeentansa nelijääkymppiä.

Huomasin tänään sitte lehemiä pihalle laittaes, että Älykkö ontuu pahasti toista takajalakaa. Saikahan osumaa . Jos sai niin voitte kuvitella, että mä meen huomenna vittu vaharos ja naama kiukusta tumman punaasena kitapurijehet lepattaen avaahan ääntäni uurestansa.

Ihanaa tämä elämä maalla. Aina vituttaa, solis epänormaalia, jos ei vituttaas. Sitte siihen osuu viä joku torvi, joka kuvitteloo olevansa joku Juha Kankkunen.