Rahan kiilto silimis

Täs nykku on taas lukenu kaiken maailman uutisia ja tietoiskuja siitä, kuinka pahoja ihimisiä karijanpitäjät on. Kuinka ne suuri rahan kiilto silimis lypsää lehemiä, orottaa, että rahat pankkitilille ropsahtaloo, eikä tee asian etehen juuri mitää ja elukkansakki hoitaa aiva perseellensä.

Eivät tyhymät, vuosia työtä tehenehet tajua, kuinka niitä oikeen oikiasti pitääs hoitaa. Päästää vapaaksi luontohon, antaa niille samat oikeuret, ku ihimisillekki.

Mun mielestä se lehemän elämä on aika leppoosaa, jos meiränki navettahan sattuu syntyhyn, ja on se mamman mussukka, niin ei kuulkaa oo palijo tulosvastuuta elämäs, ei oo sitä tulos-tai-ulos painetta koko aijan niskas.

Tietysti pakko sun on ajattella, eres osalle, vähä eres sinne päin, et sä kaikki vai pitää siä vain asuulemas, ku sillä sattuu olehen niin kaunihit silimätki.

Eileen taas tein sellaasen elämän hyvän teon, mihinä ei oo milläälailla ajateltuna minkäälaasta järkiä, vaikka käyttääsin minkälaasta kalakulaattoria. Siemensin sen Rouva Raaron, joka mittahan lypsi kaikki 20 kilua maitua. Ja ku mä lasken, että maitolitrasta saa sen mitä saa, ja sitte laskoo mitä täysrehu tonni maksaa ja laskoo siitä montako kilua Rouva popottaa nappulaa menehen, niin ei kuulkaa oikeen plussalle sen pitokuluus jäärä. Saati sen Ideostarin annos, mikä sinne laitettihin.

Saati viä se, että sillä on kohtu laitettu sisälle, päivystysaikana, eläänlääkäri ajoo tänne alueen toiselta lairalta asti, sain varmahan siunata siinä yhyren 250 euroa siihen hommahan. Ja päälle sain viä toivotukset, että ei hyvälle näytä.

Eihän se perhana sillä eres noussu, vain piti tilata Jaska laittahan lisää kalakkia, siinä meni toiset pari sataa ainaki, seuraavana päivänä sitä letkutettihin eläänlääkärin toimesta, ja siinä kilahti taas jonku muun pussihin kolikoota, ku mun. Kaiken hyvän lisäksi tarttin tohtorin poistahan se toosasta ompelehet, ku en tienny kuinka ja koska ne otetahan pois, laitettihin Pg- piikki, että kohtu puhuristuus, ja oli muuten taas kerran päivystysaika, ku en saanu paikallista sijaasta tulehen, soli menos tammaa siementähän.

Sen jäläkihin Rouvaa on ultrattu muutamahan otteesehen (en eres tiä montako kertaa), laitettu lisää puhuristavaa, että tiineys olis maharollinen. Hoirettu sorkkaa, semmari on sitä koettanu, saati ne annokset mitä sen puohon on tuhulattu, iliman tulosta.

Nyt vuoren jäläkihin, mullon tyhyjä lehemä ja vähä maitua. Toiset olis lakannu jo yrittämästä, mutta minä noloo jatkan viä. 

 

Samoon sitä miettii tätä asiaa, ku oot tilannu vasikalle, taas sen päivystävän eläänlääkärin, viä jollekki sonninmullille, jonka välityshinta taitaa olla kaikki 100 eurua ja alvi. Siinei kuulkaa millää matematiikalla jää plussalle, vaikka kuinka kääntääs ja vääntääs asiaa. Viä lääkittet sitä viikon päälle, juokset peräs karsinas, että saat sen ensi kiinni, tuut potkituksi, varpahat tuloo tallatuksi ja vasikka ei arvosta yhtää sun toimintaas.

Sitte keheratahan sanua, että rahan kiilto silimis vain ollahan. Kyllä kuulkaa kaikki on menny, mikä on tullukki, lehemähän. 

Välistää tuntuu, että niitä hoiretahan paremmin, ku ittiämme.