Kyselytunnin satua

Maatilan lapset, varsinki kotielääntilan, näköö vähä kaikenlaasta.

Meilläkin tuo rinsessa tallusteli perijantai tai ja tänä aamuna omin saappahin navettahan kattohon, että mikä sillä äiteellä kestää, ku ei tuu tupahan.

Ensi se kattoo mun vasikkapiian täyttyäni. Päästin sinne lämpööstä vettä ja kaaroon sekehan säkin maitojauhetta, ”Minkä takia äiti laitat vasikan juomahan vettä joukkohon?” Siinä sitte selität sille, että tuo on maitojauhetta, joka vetehen sekaamalla on vähä niinku maitua, muttei yhtää sinne päinkää.

Siinä se kattoo ku juoma pyörteeli piiassa, ja pohtii asioota. Vasikoosta pienehen mielehen päläkähti, että ”onko äiti meillä yhtää vasikkaa syntymäs ny” vastaukseksi ei kelevannu, että onhan siä Metwursti, MennytYö ja Metsinkäinen, että käy niitä kattomas. Eiku tarttoo olla ihan uus vasikka.

Siitä me sitte lähärettihin hilaahan sitä vasikkapiikaa ja 200 litraa juomaa pihattohon. Lapsi halus kans työntää ”äiti, minä autan” Tuli siihen välihin seisohon ja lykkäähän, tuntuu lähinnä, että epäautti, ku tartti itte seisua niin helekkarin kaukana ja kulukia perse pitkälllä, että lapsi mahtuu välis kulukehen. Ei se ny aiva vastahan vetäny, ku sitä piikaa vietihin.

Päästihin pihattohon ja se kattoo, kuinka laitoon letkuja kii, että mullit saa juora. Samalla se vilikaasi poikimakarsinahan, johona June oli jo muutaman päivän ollu. ”Äiti, lehmän pyllystä näkyy sorkat” No, katto niin näkyyki, mutta ei soo pylly mistä ne näkyy. Ja sitte selitettihin mikä reikä on kysees. Siinä se tiiras asiaa tarkemmin ja ”siä on tuollaanen pussiki”. No, niin on, siä se vasikka on emän vattas sen aijan, 9 kuukautta minkä kasvaa siä.

Mentihin köökkihin ja laitoon siemenannokset Jännitehelle, ja lähärin siementähän. Viiren vanha tuli taas kattohon silimä kovana, että mitä tapahtuu. ”Onko äiti siäki vasikka” Ei oo, ku äiti vasta laittaa sen vasikan sinne lehemän sisälle. 

 

”Mistä äiti vasikat saa alakunsa?” Kuinka tämän asian selittääs... No kuule, vasikan siemenestä, ja se siemen on lähtöösin sonnilta ja sonni, tai täs tapaukses äiti laittaa sen lehemähän ja siä siitä kasvaa vasikka. ”Äiti, kuinka ihimisen lapsi saa alakunsa?” No, kuule ihan samallalailla, ku se vasikkaki, ihimisen siemenestä, ja son isällä”.

Aiva näki ku aivot raksutti ja asiaa käsiteltihin tietokonehen sisuksis. En tiä minkä mooses siemenpussis se ajatteli niiren vasikan, - ja ihimisensiemenien olevan, ei kysyny enempää. Isänsä nauroo mun selityksille, ja sanoo, että pussispa hyvinki.

Kaippa meirän täytyy kohta mennä kattohon hiehokarsinan airalla, että kuinka se vasikka luonnos laitetahan alakuhun. Vahtaahan silimä kovana mitä Lipevä puuhaa ja touhaa. Kyllä mua varmahan eskarin opettajat kiittää, ku lapsi kertoo toisille, että äiti laittoo vasikansiemenen lehemän sisälle ja lapsekki saa alakunsa siemenestä.