Buranan voimalla

Mietiin aamulla, ku menin navetalla, nenä nokkuu ku rikkinäänen kraana, kurkku oli karhia, aiva ku olisin sinne raastinrautaa sovitellu,ja joka paikkaa särki, ettei oikeen tienny minkä olis nimenny siksi jota eniten kolottaa. Että enpä taira olla ainut maajussi joka sinne työsiirtolahansa lähtöö aamulla buranan voimalla.

Joksus tarttoo ottaa kuuri luontoosesti piremmän aikaa, eres muutaman viikon, ku jotaki paikkaa särköö niin, että yöt menöö kukkues, eikä nukkues. Joskus riittää, että ottaa aamu buranan, että pääsöö kävelehen eres navettahan asti.

Kaikilla meillä varamahan enemmän ja vähemmän on kaikenlaasia, työn mukanansa tuonia vaivoja.

Yhtenä keväänä sain tenniskyynärpään, karvasin joka ikisen lehemän meirän navetas, oli tulos ne surillisen kuuluusat satatonnari juhulat, ja ajattelin, että lehemienki tarttoo olla siistiiä, eikä saa olla kakan rippuakaa pyllys. Niinpä otin sen kohtalaasen painavan ja tärisevän karvakonehen kourahani ja lähärin hommihin. Koetin saara viä 10 aamulla ja toiset 10 ehtoolla, ettei menis montaa päivää.

Ihimettelin siinä, että kovasti tuo käsi väsyy täs hommas. Menihän se muutaman aijan, jotenki, sitte oli pakko turvaatua lääkekaapin sisältöhön ja lääkärin apuhun, ku ei enää kaffikuppia saanu oikialla kärellä suuhun sovitettua.

Sain mä varmahan neuvoja yks puolisen työn tekemisestä ja jumppaamisestaki, mutta koskas jumppaat, ainakaa mihinää ryhymäs, ku kaikki on justihin askares aikahan.

Välistä on tullu liukastuttua navetan laattialla sopevasti olleesehen lehemän paskahan, liukumiinahan, niin, että on saanu kunnon noiran nuolen selekähänsä ja on tarttenu käyrä sitä näyttämäs. Ja oot saanu kaiken maailman rentouttavaa ja kipupiikkiä perset pielehen. Onneksi on isoo perse, ettei oo ollu hoirajalla työtä sihtaamises, senki on vain tuikannu sinne päin. Aina osuu. Siiten kyllä kokenu olevan kummempaa hyötyä, ku että kivun paikka siirtyy sieltä selijästä kannikkahan.

Että tulin siinä ajatelleheksi, että ei se varmahan lehemästäkää kauhian kivaa oo, ku kipulääkestä lihaksehen pistetähän.

Tähän vois ny sanua, että toisen romu on toisen aarre. Huomenna kohti mittalypsyä.

Lomittajaki aamulla varmahan ajatteli, että mikä höyrykattila sinne navetalle saapuu, ku menin sinne puhajamahan ja hikoolehen, ja meinas vähä se höyryki taas nousta korvista, ku ei oikeen mitää jaksanu teherä, iliman, että välistä pysähryyt oikeen huokaahan.