Sivut

perjantai 19. syyskuuta 2014

Kuinka saisin rikki kookospähkinän

Tai poltettua sarven aluut vasikkojen päästä.
Yleensä meillei oo mitää hurijaa määrää nupoutuksia kerralla, mutta ajattelin elokuus, että kerranki kerään vähä usiamman, ei tarvi eläänlääkärin turhan takia autoansa tartata meille asti. No oli niitä sitte päässy kertyhyn. 11 Kappaletta, kyllä mua varmahan kiiteltihin hilijaa mielessänsä.


Olivat pirulaase osa jo aika miehekkähän kokoosiaki, ku katteltihin airan takaa niitä,varsinki ne sonnit, joita on jätetty ittelle kasvahan. Kylloli komiat kinkut, ku ovat saanehet vapaasti hapanta vetää napahansa, niin palijo ku on mahtunu.
Hyvä tietysti siinä mieles, että ovat hyvin kasvanehia, tietää aikanansa kivaa teurastiliä ja hyviä päiväkasvuja. Tuos vaihees tiesi sitä, että hikiä pukkaa, varpahat on vaaras, ja milläs saat niitä pireltyä, ku voimaa onku pienes kyläs, johona on joku muuki ku se kissi kotona.


Tartti hätyyttää isäntäki apuhun, pihaton kuivittelulta, ei me kaks "hentoa" naista (voitte jättää mut pois laskuusta, ei näillä kiloolla) oltaas saatu Lerssiä pireltyä kunnolla käsisnämme.
Luunappi kaikkista ystävällisimpänä otuksena tainnutettihin ensi ja sitte alkooki taas se mettästys. Miksei niitä voi pitää siä yksilokarsinas sen aikaa, että ne olis siä kätevästi saatavilla, ja heleppo teherä tämä homma? No, ku niiton niin kiva kattella siä ryhymikses vaapaana ja viilliinä.
Lamborghinin ei tarvinnu, ku nähärä meirät, niin soli jo karsinan etuairasta läpi ja ruokintapöyrällä kipittämäs. Tyylin perusteella ei ollu aiva ensimmäänen kerta, ku sinne meni. Se vain hupsahti lävitte.


Huomasin siinä, että sonnit täytyy nupouttaa vähä ennemmin, ku lehemääset, niillä kasvaa sarvet vähä eri tahtia, ku tytööllä ja eri paksuusina. Jouruttihin vähä veistelehen osasta.
Jätin taas tämän polttamisenki eläänlääkärin vastuulle, oon mä muutaman ittekki aikanani käryyttäny ja sain Ikkeläjärven tienviittoja aikaaseksi. Sarvet sojottaa sinne ja tänne, toinen itähän ja toinen läntehen, ku en hätääsenä oo sitä kunnolla saanu tehtyä.

Jos joku ny kattoo, että nuo vasikat on kuvas kuollu, ei oo ne nukkuu. Ne rauhtootetahan, annetahan puuruttava ja kipulääke, ennenku sillä kolovilla sarvet poistetahan.
Jaa minkä takia vai? No kyllä sarvetoon lehemä vaan on palijo mukavee, ku sarvellinen. Osa on sellaasia "pirulaasia", että justihin tietävät, että niillon sapellit pääs ja käyttävät niitä sumeelematta toisihin lehemihin. Ilolinnullaki on uuresti muotooltu toosa, kiitos jonku sarvipään, joka on sinne tuikannu. Son muuten meleko terävä se sarvi, sillä saa kyllä reiän nahkahan aikahan, tai utareesehen.

Tulipa samalla tarkastettua tyttelien lisänisä tilanne ja navat, ettei niis oo häikkää. Luonnotar saiki sitte pikku kuurin, ku ei ihan ollu priima sen napa.
Näin meillä hoiretahan vasikoota, hinnasta huolimatta koetahan parahamme teherä niitten etehen. Sonnit jää ny kotia kasvahan, ku ajattelin, että minkätakia laitan niitä vapaalla juotolla ollehia välityksehen ja saan satasen, ku toiset kasvattaa niitä juottamalla pari kertaa päiväs ja saa saman rahan.

Seuraavaa vasikka satsia keräähän siis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti