Sivut

tiistai 23. syyskuuta 2014

Vapaapäivä, mikä son?

Se olis sitte emännäm ja isännän vapaapäivä, ukolla on lomittaja ja mulla se kultaanen työntekijä hoitamas lyspyn. Vaikka täytyy sanua, että tuon lomittajan kans oli sama melekeen olinko mä siä navetas ollenkaa, tuli jo nimittään eileen, hyvä ku kerkesin pyörähtämähän, ku soli jo tokaassu puolet askarehista menehen.
Ja mäku oon kuvitellu, etten mäkää mikää hiras oo. Luulos on näemmä tosi hyvä elää.


Vapaapäivänä tietysti herää ennen sianpieremää, vaikka niinä työaamuuna väsyttää niin maan perkelehesti, jos niin ny voi sanua. Ei taharo saara silimiänsä millää auki, torkuttaa puhelintansa vain, viä kymmen minuuttia, ja viä toiset ja toiset, kunnes herää siihen, että voi helevetti, ny on kiire.

Vapaa-aamuna sä heräät, viimeestään kuurelta, PLING. Yhtää ei väsytä. Käykö lypsykones jo, onko tuo ääni lähtöösin Pikku-Valmetista, siä pöytää tyhyjätähän ja lehemät saa siis uutta rehua. Vai mitähän ne teköö. Minkätakia se lyspykones ei käy, onko siä joku ongelma. Tarvittisko siä käyrä kattomas, ettei oo mitää hätää?


Pitääs vissihin aina tartata kotua pois, kyllä ne kuulkaa pärijää, varmahan paremmin, ku itte välistä. Lomittajat on nähäny niin kaikenmoosta, etttä. Ittekki lomittahanena luulisin jotaki haisua asiasta omaavani. Sitä vain kuvitteloo olevansa niin korvaamatoon, että koko navetta tippuu kivijalaaltansa, jos mun persoonani ei oo siä päivystämäs mitä tapahtuu. Oikiasti, en muuten palijo vapainani käy kyttäämäs mitä siä tapahtuu, hyvä ku siementämäs viittin käyrä, en aina sitäkää, kyllä se kiima kolomen viikon päästä uurestansa tuloo.


Onhan niitä ollu kaikenlaasia loma-aamuja, joskus ollahan istuttu hotellin aamupala pöyräs, ku lomittaja soitti, että pikku juttu, ei mitää suurta, mutta maitoputket tipahti katosta kesken lypsyn. Ai, ku kiva, taas. Eipä siinä mitää, koetetahan saara sinne pari riskiä miestä, kyllä ne sinne nostamalla takaasin saa. Me ei voira auttaa ny.

Kerra oltihin Levillä ja lomittaja soitti, että mikon ruokkijan lukkokoodi. Koetettihin kysyä, että mitä sillä ja kuinka on menny. " Ei kuulu, teille, tootte lomalla". No niinhän se kyllä oli, mitähän me kuvitelitihinkaa sieltä asti asialle voivamma.

Joskus se katastroofi tuloo, vaikkei olla eres oikeen kaukana, käytihin kerran Teuvalla lehemiä kattomas, ja lomitushenkilö soitti, että ny tuo Aviisi on tuo parren alla jumis ja ei pääse pois. Ei ku Avensiksen pyörät kotia kohti ja kattohon mitä tapahtuu.
Norsunkokoonen Aviisi oli koettanu kiivetä parren putkien yli, jalaka oli lipsahtanu sinne välihin (sopii sorkka tosi hyvin menehen sinne, mutta pois tulo onki eri asia) ja soli viä kaatunu. Siä se köllötti kummallises kiemuras parren alle, yks jalaka monella mutkalla siä parren päällä. Saatihin se sieltä pois kumminki, lehemä vain oli niin järkyttyny, että ei noussu päivähän ylähä.


Ny tämä "korvaamatoon" emäntä menöö istuhun soffalle, ku en saanu eres sitä seinää maalattua, ennen ku Hannu tuloo laittahan kattua paikallensa tuonne kämppähän, mihinkä satoo vähä vettä. Suunnitteloo liottavansa boordit irti, eres, maalaavansa puoli paneelit. Totuus on varmahan se, etten saa yhtää mitää koko päivänä aikahan. Lomapäivät on vähä sellaasia, ei pääse käyntihin, kones vain käy tyhyjä käynnillä, ei ota kierroksia yhtäää. Muuku hermot.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti