Sivut

maanantai 15. syyskuuta 2014

Maatilan emäntä

Taas päläkähti päähän kummallisia ajatuksia.

Mitä son olla maatilan emäntä? Onko se sen kummempaa, ku olla mikää muukaa emäntä?
No, ei se ainakaa mitään kauhian hehkiää hommaa oo, sen voin kertoa. On päiviä, jolloon vois vaihtaa ammattinsa, vaikka haurankaivajaksi, heti samantien. Kuulostaas sopevan tylsälle ja tasaaselle, se vaihtoehto.


Emäntä on yleesmies jantunen, osaa kaikkia, muttei oo oikeen hyvä mihinää, ainakaa meillä. Ensimmäänen päivän homma on, yleensä, toimia herätyskellona. Mus on, niinku kännykööski, voimistuva herätysääni.
Moon se pääasiallinen karijasta huolehtija, kyllä isäntä ne ruokkii ja muutenki mun kans siä on, mutta se ei tarkoota, että se huomaas samat asiat, ku mä. Parempi sana olis varmahan navettaorja. 

Huolehrin kaikki rehun tilaukset, eläänläärärit, siemennykset, tarkkaalut, ilimootukset, mittalypsyt, sorkkahoitajat sun muut. Viime vuonna oli ensimmäänen kevät, ku en ostanu apulantoja, isäntä teki sen. Ihimeellistä.
Ja ennenkaikkia emäntä höpöttää täski asias, "ookko ny teheny, mikset oo teheny, tee ny jo, koeta ny teherä". Vois sanoa, että on sukua papukaijalle. Osaa muutaman sanan tosi hyvin.


Sitte mä oon risteytetty kirijapitäjä ja puhelin vastaaja. Ihimekkää, että ne hommat tahtoo vähä retaata... Vastaan kaikista paperihommista siis. Sonki helevetin kivaa hommaa, sellaasta minkä koettaa aina siirtää huomisehen, ja toivoa, että se huominen olis torella kaukana.



Ja koska maatilalla pakkaa olehen välistä kaikenlaasia työmiehiä, niin emännän täytyy olla kouluttamatoon suurtalouskokki. Kaikkien maha on yleensä saatu täytehen, vaikka välistä on täytyny sanua, että valituksia ei laarusta ja mausta ei oteta sitte vastahan, ja seuraava syöttölä on 25 kilometrin pääs, jos ei kelepaa.
Meillon kaiken päivää kaffepannu täynä, jos joku sattuu poikkiahan, sumppia on tarijolla. Jotaki on vissihin jääny niiltä entisaikojen tosiemänniltä, jokka teki vaikka pieniä ihimisiä lypsyjen välis, kärsin passaamisen riesasta.


Mukulaaki täytyy vähä hoitaa väliaikoonansa, se menee siinä sivus, mihinä muukki, ja ain on koira, jolle voi sen tehtävän säilyttää, jos ei itte eheri keskittyä. Kaikkehen sitä maatilan koira joutuuki. Korvaamatoon apu seki.
Siivojaksiki joku vois luulla, mä tykkään siivota, tuvas ja navetas, vaikkei sitä aina niin huomaakkaa. Son kans sellaasta hommaa, että tee työtä jolla on tarkootus.

Mihinkäs sitä isäntää sitte tarvitahan? No, kai te ny tierättä mihinkä miestä tarvitahan, jos ei muuhun niin siihen.
Ei meilläkään viä emännän paikka vapaana oo, vaikka välillä tuloo koko emännyys korvista pihalle. On ollu opettavaaset kuus vuotta, toivotahan, että tulis viä seuraavakki kuus vuotta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti