Sivut

perjantai 12. syyskuuta 2014

Laatumaitoa maailmalle


Tarttis tilata lypsykonehen huoltoa taas, vuosi on menny, niin että ei oo tahtonu peräs pysyä. Tarvis siis huoltaa navetan tärkehin työkalu, lypsykones. Se vaatis pientä kattelemista, puolin jos toisin, kerran vuores. Mun naisen aivoni eivät tajua sen päälle juuri mitää, nännikumin paikallensa paneminen on välistä hyvin ylittepääsemätöön tehtävä.


Alfa Lavalin Milkmasterien kans on kans päässy täs vuosien varrella syntyhyn viha-rakkaussuhure. Son tosi hyvä vekotin, ku toimii niinku pitääs. Mutta niinä päivinä, ku ei toimi, niin tekis mieli ampua se raketillaä kuuhun.
Tuloopa ny mieleheni vaikka se kerta, syksyllä 2008, ku rakennettihin navettaa, ja maitoputket tipahti kesken lypsyn katosta alaha. Siinoli muuten pieni punkaaminen niitä takaasin sinne, neku oli täynä maitoa. Lehemtä osas hyvän aikaa sen jäläkehen lyörä maihin, ku päänyläpuolelta kuuluu jotaki epämääräästä.


Tai se kerta, ku mentihin aamulla navetalle, ja huomattihin, että oli ollu yöllä kohtalaasesti pakkaasta ja maitohuonees ei ollu lämmityst päällä. Oli sitte joku liitin hajonnu pesurista sieltä sähköjohtojen seasta, aiheuttaen pienen käyttöhäiriön. sen verran  kuitenki, että tartti tilata maitoauto käymähän meillä ensi, että saatihin korijata rauhas. Ja lypsää vasta sitte.

Joskus ajatteloo, että se lypsykones on tehty jostaki erikoosesta ainehesta, varsinki se yksikkä. Välillä ne saa vaikka minkämoosta käsittelyä niiltä lypsetteviltä. Sorkien heilumisen loputtua keräällähän osat kasahan, pestähän, ja kootahan uurellenss, ja taas rupiaa tykyttimet paukuttahan unettavaa rytmiänsä ja maitovirtaahan putkis.


Me saatihin isännän kans täs pari vuotta sitte oikeen viis vuotis laatupalakinto. Sanoonki, että kyllä mä oon sen ansaannukki. Sen verran oon plättypannua heiluttanu, näyttehiä ottanu joka kuukausi, että tierän mihinä mennehän solujen kans, ja lisänäyttehiä tankistaki seurannu, että laatu tulis. Sehän se emännä ylypeys on, laatu ja määrä. Että olis tankki täynä niittyviskiä.


Seuraava pyrkimys oliski, että 3400 litran tankki jäis pieneksi. Seurata jännityksellä maitoauton kuittija, kuinka palijo meiltä tänään on haettu maitua. Ny meillolis isännän kans vähä petraamista, maitomäärät ei päätä huimaa. Mutta etehen päin ihimisen mieli, uusihin saavutuksihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti