Meillä
oli perijantaina siilon kestokuivikkehen siivouspäivä, sen mikä
kerkes kasvaa melekeen pari metriä korkiaksi talaven aikana, kun siä
ummes olevat rymys sankoon joukoon, ja niitei oikeen voinu aharistaa
sinne paskakäytävän puolelle siksi aikaa, että oltaas saatu
makuualusta siivottua.
Ja ny
joku miettii, että miksei voinu? Siä oli parahillansa kakskytä
elääntää, ja Ruttu. Siä toisella puolen, kapialla käytävällä
olis ollu hyvin aharasta, henkisesti. Nuoremmat olis tunkenu 19
peränurkkahan, ja se vanha muori olis hallinnu yksin sitte loppua 10
metriä.
Ja sitä
makuualastaahan oli kuivittettu oikiastansa vain pahanoolla. Kivahan
niiren olli siä kölliä, pehomoosta ja lämmintä, ku altapäin jo
paloo.
Mutta se
kuivikkehen määrä ja kuukauren lehemättömyys aiheutti sellaasen
pienen ongelman. Lomitushenkilöt jo viikolla sanoo, että siä laros
on muutama Rotta. Kävivät kuulemma syömäs sinne suojahan
nostetusta siemenvilijasäkistä. Ihimeteltihin siinä, että sen
peittausainehen pitääs olla kovaa myrkkyä, mutta rotille lähinnä
kasvuvirkistettä.
Sitte ku
sitä alustaa ruvettihin isoolla talikolla tonkihin, niin voitte
arvata mikä vilinä siä rupes olehen. Reino Rotat oli perustanu
oman kaupungin sinne.
Isäntä
kysyy Makelta, että montako tapoot, ku siivosit. Minä isännältä,
että meinaakko, että se ajali raktorilla niiren peräs ja koetti
lintata pyörän alle vai? Että olis voinu tulla ennemmän vahinkua,
ku valmista, jos oliski vähä lipsatahu ja Ännä ottanu osumaa
siinä rotan tappokiimas.
Päätimme,
että siivuamme laron muutenki. Että vierähän sieltä kaikki
ylimääräänen taas kerran pois. Vanhat rehusäkit, joita joku
tuntuu varmahan tuovan sinne latohon, mun kiusakseni. Pisti vain
ihimettelehen, että pakkoko niitä on saatana heitellä sinne pitkin
poikin, eikö voi kerätä niitä aina yhtehen ja pinota siististi
samahan paikkahan. Siilon alta vietihin isännän jemmaamat vanhat
suursäkit, ja siivottohin laattiat.
JA siinä
siivouksen lomas ne kauhian somat Reino Rotat kävi luuraamas meitä
milloon mistäki. Joku kattoo trukkilavan alta, toinen kuivikelaarin
takaa.
Voitte
arvata, että sain nopiaa käytyä kattomas, että onko yhtää
rotanmyrrkyä kotona. Jonkin verran ja seuraavaksi otinki sitte
kuumanlinijan K-Kaupan miehelle, että tuo kotia tullessansa mulle
ensiapua tähän hätähän.
Olin
sitte se vähemmän suloonen myrkykeittäjä piilotellessani syöttiä
sinne ja tänne, navetan vintillekki nakkasin luukusta menehen
pussia.
Eilinen
tarkastus osootti, että syöty on. Siniset palat oli karonnu, 342
oli säästyny. Hainpa sitte ”vähä” lisää myrkkyä, ja
laitoon miehet tekehen lisääsyöttiä ja viehen ne paikoollensa.
Ny mä
vain orotan, että naapuri soittaa, että mistä nämä kaikki rotat
on meille tullu? Niillä ku on paha tapa viä muuttaa paikasta
toisehen, ja jos mä vainuan niitä, niin ehkä ne tajuaa pakata
kamansa kasahan ja siirtyä seuraavahan osootteesehen.
Varsinki,
ku siinä vaihees, ku sä näet yhyren rotan niitä on kuulemma sitte
vähä enee.
Ja joku
haluaa niitä viä lemmikiiksi. Yäk.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti