Sivut

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Elämää Rottien valtakunnas




Meillä oli perijantaina siilon kestokuivikkehen siivouspäivä, sen mikä kerkes kasvaa melekeen pari metriä korkiaksi talaven aikana, kun siä ummes olevat rymys sankoon joukoon, ja niitei oikeen voinu aharistaa sinne paskakäytävän puolelle siksi aikaa, että oltaas saatu makuualusta siivottua.

Ja ny joku miettii, että miksei voinu? Siä oli parahillansa kakskytä elääntää, ja Ruttu. Siä toisella puolen, kapialla käytävällä olis ollu hyvin aharasta, henkisesti. Nuoremmat olis tunkenu 19 peränurkkahan, ja se vanha muori olis hallinnu yksin sitte loppua 10 metriä.

Ja sitä makuualastaahan oli kuivittettu oikiastansa vain pahanoolla. Kivahan niiren olli siä kölliä, pehomoosta ja lämmintä, ku altapäin jo paloo.

Mutta se kuivikkehen määrä ja kuukauren lehemättömyys aiheutti sellaasen pienen ongelman. Lomitushenkilöt jo viikolla sanoo, että siä laros on muutama Rotta. Kävivät kuulemma syömäs sinne suojahan nostetusta siemenvilijasäkistä. Ihimeteltihin siinä, että sen peittausainehen pitääs olla kovaa myrkkyä, mutta rotille lähinnä kasvuvirkistettä.

Sitte ku sitä alustaa ruvettihin isoolla talikolla tonkihin, niin voitte arvata mikä vilinä siä rupes olehen. Reino Rotat oli perustanu oman kaupungin sinne.

Isäntä kysyy Makelta, että montako tapoot, ku siivosit. Minä isännältä, että meinaakko, että se ajali raktorilla niiren peräs ja koetti lintata pyörän alle vai? Että olis voinu tulla ennemmän vahinkua, ku valmista, jos oliski vähä lipsatahu ja Ännä ottanu osumaa siinä rotan tappokiimas.

Päätimme, että siivuamme laron muutenki. Että vierähän sieltä kaikki ylimääräänen taas kerran pois. Vanhat rehusäkit, joita joku tuntuu varmahan tuovan sinne latohon, mun kiusakseni. Pisti vain ihimettelehen, että pakkoko niitä on saatana heitellä sinne pitkin poikin, eikö voi kerätä niitä aina yhtehen ja pinota siististi samahan paikkahan. Siilon alta vietihin isännän jemmaamat vanhat suursäkit, ja siivottohin laattiat.

JA siinä siivouksen lomas ne kauhian somat Reino Rotat kävi luuraamas meitä milloon mistäki. Joku kattoo trukkilavan alta, toinen kuivikelaarin takaa.

Voitte arvata, että sain nopiaa käytyä kattomas, että onko yhtää rotanmyrrkyä kotona. Jonkin verran ja seuraavaksi otinki sitte kuumanlinijan K-Kaupan miehelle, että tuo kotia tullessansa mulle ensiapua tähän hätähän.

Olin sitte se vähemmän suloonen myrkykeittäjä piilotellessani syöttiä sinne ja tänne, navetan vintillekki nakkasin luukusta menehen pussia.

Eilinen tarkastus osootti, että syöty on. Siniset palat oli karonnu, 342 oli säästyny. Hainpa sitte ”vähä” lisää myrkkyä, ja laitoon miehet tekehen lisääsyöttiä ja viehen ne paikoollensa.

Ny mä vain orotan, että naapuri soittaa, että mistä nämä kaikki rotat on meille tullu? Niillä ku on paha tapa viä muuttaa paikasta toisehen, ja jos mä vainuan niitä, niin ehkä ne tajuaa pakata kamansa kasahan ja siirtyä seuraavahan osootteesehen.

Varsinki, ku siinä vaihees, ku sä näet yhyren rotan niitä on kuulemma sitte vähä enee.

Ja joku haluaa niitä viä lemmikiiksi. Yäk.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti