Sivut

torstai 4. kesäkuuta 2015

Sairasloma ajattelun tuskaa




Joskus pienes mieles tuloo ihimeteltyä, että mitähän ne muut ihimiset ajatteloo, että me teherähän työksemme, ja mitä se työ niiren mielestä sisältää. Tuli ny tälläänen vain mielehen, kun onnistuun ittelleni enterorokon saara, ja käret on täynä erikokoosta paukamaa ja vesikellua. Ja sitä orottelles, että niistä (ja jaloosta) kuoriuituu nahkat kokonansa pois, niinku parahaltaki nahkaansa luovalta käärmeheltä.

Siinäku lääkärityttö niitä katteli ja sanoo, että tämä on tauti, joka tarttoo vain sairastaa, eikä sille voi mitää. Joo, niin kyllä sen ymmärrän, eikä siinä mitää, mutta nyt oikiasti tarttisin sitä kuuluusaa sairaslomaa. Joo, hämpä kirijottaa, sunnuntaihin asti.

Minä siinä, että tuota, saisinko vähä enee, että mitä jos nämä aukee aiva täysin. No ei se haittaa, laitat kuule hanskat kätehen navettahan. Ensimmääsenä ajattelin, että voi herran jumala, näkisit mun työhanskani päältä, sisälle en tohori kattuakkaa. Ja mitenkähän mä ne pitääsin puhtahana, sellaasina, että ne voi rikkinääsihin käsihin vetää ja sanua suojaavansa kätensä niillä? Ei se varmahan, flikka-parka, ollu ajattelukkaa, että navetta on paikka johona sitä sontaa riittää, kaikes muoros. Välistä sitä ripajaa, hyvällä tuurilla katostaki alaha, ku on oikeen tullu yskäpaska.

Käski laittaa puuvilla hanskat ja siihen päälle toiset hanskat, että saisin lypsettyä. Joo, moon kyllä kokeellu niitä aikanani, ja ne on varsinaaset noukandoot, etten saa niillä oikeen kii mistää. Eres niillä pelekillä sinisillä hanskoolla, ota siinä tissistä kii. Kertakäyttöhanskat ei taharo kestää, ja sitte se tästä yhtäkkiä vetääset tuon seuraavanki tuosta, ennenku vaihrat uuret rukkaset lypsyn aijaksi.

Ei siinä hyvää se varmahan tarkootti, mutta ku kumminki maksat siitä sairaslomasta, nin tuntuu välillä niin turhalle tingata ja ruinata sitä ittelles, ku tarve on.

Ja varsinki ku saat välistä niin kummallisia perusteluuta, miksei sulle sitä voi antaa. Ku voihan joku sun tuttus tulla tekehen niitä sun töitä sinne navettahan. Teki silloon mieli kysyä isoon mahan kans, helevetillises yskäs, että tulooko sulle joku tuttu sinne vastaahan puhelimihen sun puolesta, ku soot kipiä. Ja kuka tuttu? Kuka niistä joilla on omat lehemät, tulee niiren askarehien päälle lypsähän sunki lehemät?

Tai angiinas sulle sanotahan, että ekkähän sä ny vain pärijää siä navetas, sähän saat levätä sen lyspyjen välin. Ja sitte kaikki julukaasut toitottaa, että angiina on vaarallinen tauti, että saa helepposti niitä jäläkitautia. Muttei se varmahan sille lehemän lypsäjälle oo vaarallinen. Ei tartu lehemihin, niin ei tartte olla pois töistä.

Eipä siinä, rupikonna menöö soffalla maata ja nostaa rakkooset jalaat ylähä ja jatkaa sitä tavallista, että ei tee mitää, homehrutan puotani ja kerään lisää lihaa vyötärölle. Muttei oo kyllä tullu palijo ny syötyäkää, ku kurkuski on nuota rakkoja.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti