Sivut

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kesä aika




Se oli sitte taas tänä aamuna kesäaikahan siirtyminen, taas kerran. Ja joka kerta se vituttaa yhtä palijo.

Se syksyynen siirtyminenki menöö viä jotenkin, ku saat nukkua yhyren yön tuntia pirempähän. Tosin palijopa se auttaa, ku oot justihin silloon tottunu siihen kuuluusahan kesäaikahan ja sen mukahan heräämisehen.

Mutta tämä on kyllä aiva perseestä. Suoraa Suomeksi sanoen. Jos sulla ny ennen kello soi puoli kuus, no kyllähän se niiren lukemien mukahan soiki, mutta vanhaa aikaa se onki sitte puoli viis. Oot aiva sekaasin, kun seinä kello, että mikä maa, mikä planeetta. Ja mikä helevetti tuos sängyn vieres huutaa. Sammutat kellon, tai tänä aamuna nouset ylähä ja meet kattohon, että onkahan se puhelin siirtäny ittensä automaattisesti, että mihinkä aikahan sä ny oikiasti nousikkaa ylähä.

Raahustat keittiöhön ja vahtaalet kaikkia kelloja matkallas, koetat sisäästää mitä ne näyttää, niitei kukaa oo siirtäny viä. Korkeentansa tekis mieli nakata ne pihalle, kun näyttävät sitä vanhaa aikaa, ja siihen aikahan sitä yleensä viä kattoo siihen kellohon ja huokaa helepotuksesta, että mä saan viä hetken nukkua.

Keität kaffin ja valamistaurut henkisesti siihen, että meet herättähän ne lehemät. 

 

Meet navettahan, laitat valot päälle. Muutama karvaanen pää kääntyy, siristää silimiänsä. Kattoo sua kummeksuen. Mitä helevettiä sä tähän aikahan tää teet? Onko sulla vähä pääs pimenny, ku ny jo tulit.

Emilia nukkuu pää partta myören,aiva oikoosena. Melekeen kuulet, kuinka se kuorsaa, näköö lehemän unta. Uneksii varmahan vihereestä laituumista, auringon paistehesta, järvirannasta ja sorkkien siä uittamisesta, vaiko pienestä lehemän lapsesta, mitä hoitaa. Oikeen sääli käy ruveta sitä tökkihin.

Tökkäät kolalla ensimmäästä, se kääntää päänsä. Kattoo viä enemmän ihimetellen. Mitä, noustakko pitääs? Ei oo kuule ruokkija viä kiertäny, ei oo sen aika. Tökkäät uurestansa. Lehemä hieman korijaa asentuansa. Sanot jo, että ”nouse ny perkele”. Kattoo uurestansa päälle. Uus pöökäys saappahan kärijellä saa aikahan laiskaa liikehrintää. Viä se kattoo sun päälle, että ”oikeenko oot tosissas”. Nousoo kumminki.

Saat kiertää sitte koko navetan, jokaasen kohorolla suorittaa saman rituaalin.

Ei se nauta tierä ihimisten kellosta, ja sen aikojen siirrosta. Ne elää omaa aikaansa, hyvin kiireetöntä, mutta tarkaa. Asiat teherähän silloon, ku niistä sille tuntuu, muu on poikkiavaa. JA ovat hyvin kaavoohinsa kangistunehia, niinku hoitajansakki.

Hyvää kesä aikaa vain, tähän totutelles taas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti