Kirjaamista kirijaamisen perähän

Tänään tuli kurssilla puheeksi tämä maatilan, ja varsinki elääntenpitäjän asioosta kirjaamisvelvollisuus. Se, että joka asia pitää olla monehen kertahan ylähällä, monin eritavoon ja sähköösesti ja paperilla ja virallisesti ja vähä viä virallisemmin ja viä kerra, varmuureksi.

Mistä tämä tuli puheeksi? Yhyrellä osallistujalla oli kakarat kipeenä, ja niille tartti tietysti antaa vähä särkylääkestä, kuumetta alentavaa, ja varmahan viä yskänlääkettäki, ku lenssuta on kyse. Ja se siinä mainitti, että niitä ku mukuloolle antoo, niin oli päläkähtäny mielehen, että jos tarttis tämä sama teherä sikalas.

No minen sioosta tiä mitää, oon kyllä niitä koulus hoitanu, mutta sanoon aikanani lomatoimistollekki, että kiitos, mutta ei kiitos. Että se sika kerkiääs kuolla ennenku tajuaasin, että son kipiä. Että justihin sen verran, ku sika pohojan tähärestä, näin vertauskuvaa käyttääkseni.

Lehemistä tiän, ehkä, vähä enee. Ja niistä kirijaamisista. Varsinki, ku huomasin täs yks päivä, että ei ne helevetin eläänlääkärien hoirot ookkaa menny keltää automaattisesti Nasevahan, mihinkä ny kaikkien pitääs nykyänsä kuulua, ja tierot sinne ilimoottaa.

No minä näppäränä emäntänä hain siemennyskansion navetalta, rupesin kahalaahan siemennyskorttia läpi, mitä niihin on merkattu, ja ottahan siinä samalla selekoa hieroglyfiistä.

Sitte kävin lävitte sen Proagrian jakaman pohojan, mihinkä on ruvettu viime syksynä merkkaahan viä niiren korttien lisäksi ne lääkitykset.

Sitte kävin läpi vasikkojen -ja muun nuorkarjan yhteesen kortin, mihinkä on merkattu kaikki nupoutukset ja vasikoiren hoirot. 

 

Sen jäläkihin kaivoon eläänlääkärien laskujen mukana tulleet paperiset selevitykset lääkityksistä, että sain selevää niistä lääkityksistä, mistä en saanu selevää niistä siemennyskortiista. Kävin sitte jokaasen annetun lääkitysen yks kerrallansa lävitte ja naputtelin ne sinne Nasevahan yks kerrallansa.

Ajatelkaa, jos mä annan lehemällä yhyren kipulääkkehen, se tarttoo kirijata ensi sinne siemennyskorttihin, siihen ylimäärääsehen lappuhun ja Nasevahan. Ittelles jos otat lääkkehen, niin riittää se, että muistat suurinpiirtein ajoos ottaa ja tarvittavan määrän vuorokauren aikana.

Toisalta ymmärrän se, kannibalismi on lais kiellettyä, ja ihimislihaa ei kukaa syö. Nautaa ja sikää syörähän, mutta joskus tuntuu, että kohtuus kaikes. Tälläänen tavallinen taatelin tallaaja on välistä niiren kans solumus, kirijasinko vai en, teinkö aijoos, vai oliko päivän myöhäs. Saanko sanktiota, oonko huono ihiminen.