Tieto lisää tuskaa

Moon joskus ammoosina aikoona ollu johonaki koulutukses, johonka tuli joku emäntä meille kertohon lehemän pirosta ja kuinka vaikiaa se on ja mitenkä on ihimeellistä, että se lehemä voi yhyrestäkää elinpäivästänsä selvitä hengis. Soli suurin piirteen ainut asia, mikä siitä sen puheesta tai luennosta jäi mielehen.

Pani kyllä vähä miettihin, että minkä takia se sellaasen piti, ei ollu kauhian kannustava puheenvuoro maharollisille tuleville tuottajille.

Sanoma oli lähinnä se, että oo hullu ja hommaa ittelles elään joka omistaa ensinnäki ruuansulatuksen joka muistuttaa kiliju pönttöä, se saattaa, jos hyvin sattuu, vaikka räjähtää.

No kieltämättä, se on tullu joskus mielehen, että palijo vähemmällä tierolla nauran sielun elämästä ja sen maharollisista vaaranpaikoosta ja sairastumisen aiheesta, menis varmahan monta päivää palijo huolettomammin. Ei tulis kuulkaa niin murehrittua, että se saattaa muuten sairastua siihenki. Johonka kirijas oli lehemällä sairautena punaanen pöpö, aika kuvaavaa mun mielestäni.

Varsinki, ku tänä talavena oon tuskaallu utaretulehrusten kans, ja mistä ne johtuu. Olis kuulkaa heleppo syyttää kuunkiertua, auringon asentua, ja sen paistamisen puutetta ja sitä punaasta pöpyä.

Mutta ku se ei varsinaasesti, vissihin oo maharollista, niin otinpa sitte seleeninäyttehet tankkimairosta, ku jotenki tuli mieleheni, että josko sillä vähä vois olla tämän asian kans yhteyttä.

Ja täytyy sanua, että tieto lisää tuskaa.

Arvot oli, kuulemma, samalla tasolla, ku luomutiloolla, eli aika hälyyttävillä. Ja sai eläänlääkärinki ihimettelehen, että mitenkä se on maharollista. Emmä oikeen osannu sanua yhtää mitää. Mistä mä olisin alakanu, tätä tilaa on, ehkä, joku muuki vilijelly joku muuki ku me. Ja neki ratkaasut vaikuttaa tähän asiahan. Ja kieltämättä varmahan seki, että Yara on ollu kohtalaasen kallista ja on ostettu muualta sitä apupaskaa. Ja kai se seleenin syöttö pusistaki on ollu sitte vähä puuttellista.

Eipä siinä, etehen päin, ku mummo lumihanges. Hyökkäys suunnitelma valamihiksi ja piiittähän joka nautaelään mikä parsinavetan sisäpuolella oli. Voin kertua, että oli muutama ruisku ja neula ja tyhyjä selevit-pullo, kun päästihin loppuhun asti.

Nähtihin kaikenlaasta suhtautumista asiahan. Janojuomasta ei eres huomannu, että joku pisti. Ipana koetti hakata sen neulan hengiltä päällänsä. Ihime kokeeli, josko huutaas niin lujaa, että se pistäjä luovuttaas suosista. Jessika hyppii ku paraski rodeo härkä. Ja kaikkia siltä väliltä.

Luulen, että oli piikittäjienki seleenin saanti hetkeksi taattu. Nyt tarttis sitä mukaa pökkäällä, ku niitä tuorahan navettahan umpiosastolta.

Elämä on, ihanan kallista.