Sivut

lauantai 20. syyskuuta 2014

Raskas päätös



Harvemmin son heleppoa ihimisen elämä, saati tilallisen. Harvan muun sitä tarvittoo päättää työkaveriensa kohtalosta, tai pikemminki hengestä. Koska on se aika, että nyt on lähärettävä teurasautohon, tai että elämä loppuu sinne navetan partehen isännä armahtamana.

Olis taas sellaanen päivä eres. Aamulla sitä tuumasin siinä, ku rakasta Jetsettiäni kattelin, että ei se enää oo lehemän elämää tänä aamuna. Eileen viä oli ylähällä ja söi ja lypsi, nyt on vaivat ottanehet vallan, kohorun ulos tulosta jäi jotaki muutaki, ku se sisälle laitettu kohtu ja suuret toivehet paranemisesta.



Kyllähä sitä kieltämättä tuloo joksus uhkaaltua, jotaki potkuria, että jos et nyt oo kunnolla, niin ammun sun. Mutta son vaan uhkaalua, luuloo vissihin, että se nauta tajuaa olla hetken paikallansa, vähä niinku mukulaki, että jos et nyt oo kiltisti NIIN.

Sitte tuloo se hetki, että pitää oikiasti päättää, että ei auta muu, ku se ampuminen, on ainut lehemällinen (ei voi sanua, että inhimillinen, ku on naurasta kyse) ratkaasu asias. Se ei kuulkaa oo niin heleppoa mitä luulis. Kyllä sitä miettii, että olisinko mä voinu tämän asian muunteki hoitaa, ja auttaasko tähän viä joku. Ei auta, joskus se hoito on vain lopettava ja tehtävä ystävälle se viimeenen palavelus.
Niinku isä joskus sanoo, että "hyvin nin isäntää ja emäntää palavellu, arvon neki ansaattoo".



Toisten kohoralla se päätös on viä raskahee. Missi tuli kipiäksi, niin meillä oli tää appiukkoki sitä anopin kans juottamas pellavalimalla. Koskahan oli mahtanu erellisen kerran teherä sellaasta tehtävää? Oltihin itte lomalla, ja kotia tullesnani kävin heti navetas, ja kattoon lehemääni, ettei oo iloa silimis. Taputin vanhaa mammaa lavalle ja lupasin, että nyt se loppuu. Ei sitä isäntä saattanu itte eres lopettaa, riimun laittoo päähän, talutti pihalle ja naapurin Unto tuli. Äiteeki kehuu, että tuntuu kauhialle, ku viestin laitoon, että Missin mainen elo päättyy tänään.

Toisten kans se taas on sitte helepompaa, niistä olis sellaasiaki juttuja kerrottavaksi välillä, että oksat pois ja pala larvaa, eikä se silti sen lehemän arvoa alanna, toiset lähtöö vain eri tyylillä ku toiset.

Vaikka se kerta, ku päätettihin, että pihalle teherähän tämä viimeenen palavelus,ettei tarvi navetasta vetää pois. Muuten hyvä, mutta tämä toveri Tiisi lähti litomahan, niinku olis ollu elämänsä kunnos, sitei pirelly mikää, ja saatihin lomittajan kans kunnon juoksu lenkki teherä, että sen sai takaasin navettahan. Että se siitä hyvästä päätöksestä.


Sellaasta se elämä on, syntymistä toisena päivänä ja kuolemista toisena. Ei niin heleppoa, ku mitä toivoos, mutta elettävä se on. Tavalla tai toiselle.

1 kommentti:

  1. Tutun kuulosta, täällä kolleega lueskeli kaikki jutut putkehen :) Kiva ku kirjottelet, käy joskus vieraisilla tuolla meillä :) siellä ny ei palijua vielä lemmuista juttua ole, mutta tulossa niitäki...

    VastaaPoista