Son kuulkaa tilallisen kiva maata kyläpaikas aamulla sängys, ku tuloo hyviltä lomittajilta tekstiviesti, että lehemä on poikinu ja hyvin meni, vasikka juo emästänsä ja lehemäki seisoo. Mikäs siinon kuulkaa vetää peittua korvilla ja kääntää kylykiänsä. Tai istua nojatuolis justihin praataamas asioosta.
Tahtoo tämä matkaalu suuntautua näin pääsääntöösesti toisten tilallisten parihin, kohoratahan johonaki yhteesis tapaamisis tai sitte mennähän käymäs toistemme tykönä, ku jompikumpi on lomalla. Muutenhan se ei tällääsillä välimatkoolla onnistu, jos ei oo paria päivää joku muu tekemäs navatas askareeta.
Meki saatihin sellaanen "aivopieru" sunnuntai ehtoona, että yhtäkkiä tajusin "herra ie, ollahan oikeen kummakki samahan aikahan vapaalla, nymmä kysyn josko mentääs käymäs siä Talviasten tilalla". Tuumasta toimehen, facebookin välityksellä viestiä, että onko teillä jotaki suunnitelmia, ja jos ei oo, niin voisitteko suunnitella majoottavanne meirät. VAstauski saapuu hyvin vikkelää ja eiku tuumasta toimehen.
Päästihin tutustumahan siis Talviaisiin, ja avoomen maaseurun puotihin. Lehemihin, muihin eläämihin ja mikä parasta paremmin viä Heinihin ja Jussihin. Tiettekö, että son täs parasta, saa puhua toisten saman henkisten ihimisten kans, joillon samat kiinnostuksen kohteet, ja murehet.
Syötihin hyvin, saunottihin ja parannettihin maailmaa, pohorittihin maatalouren tilannetta ja saatihiin se omalta osalta torella hyvälle mallille, viä ku nuo päättäjät olis yhtä viisahia ku me. Käytihin, tietysti, navatas ja katteltihin eläämiä ja koetettihin niistäki vaihtaa mielipiteetä ja muna neuvoa kanaa. Vai kuinka se meni? Vissihin meillä on vähä kauemmin tila ollu, joten sai, muka, olla niin viisasta. Herelmällisyys ongelmista, ei emäntien, puhuttihin ja neuvottihin toisiamma ja mitenkä meillä on ratkaastu mikäki ongelma.
Rehut käytihin läpi, tekeminen ja syöttäminen. Ja mitä sen AIv:n kans annetahan ja mistä sitä otetahan... Kuinka kukaki poi'ittaa lehemänsä ja juottaa vasikkansa.
Ajatelkaa, meni palijo aikaa puhues taas tilanpirosta, huolinensa ja murheenensa, ja ilon hetkinensä. Ne on niitä parahia hetkiä, saa vertaas tukia toiselta tilalliselta, ei kaaru siihen saran hehtaarin yksinääsyytehen, vaan voi puhua toiselle, joka ymmärtää tuskat.
Kiitos vain Teille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti