Sivut

maanantai 17. marraskuuta 2014

Maaseudun dinosaurus, syytinki

Nyt kaikki ihimettelöö mitä son, onko se jotaki syömistä, vaiko joku uus ihime vimpaan peltohommihin. No ei oo, son kuulkaa sellaanen muinaasjäänne ajoolta kivi ja keihäs, että tilakauppaa tehtäes vanhapari saa oikeuren jäärä tilalle asumahan, pahimmas tapaukses samahan tupahan. Silloin aikanansa saatu vähä hintaa alemmas, ku on kauppoja tehty, ajateltut, että kyllä se elo täs onnistuu, nehän on toisen uuren jatkajan vanhempia.


Niin varmahan, voikai se toisilal toimia, moon kyllä aina ihimetelly, että onko ne jotenki parempia ihimisiä, ku vaikka minä. En vois kuulkaa kuvitella asuvani äiteeni ja isäni kans, kakskytä kilometriä on justihin sopiva välimatka. Anoppi ja appiukko asuu toisella puolen tietä, ja siinäki on välistä kestämistä kyllä. Saati sitte, että asuttaas samas taloos, alootettaas aamu sillä, että siinä samas kaffipöyräs istuus muitaki, ku se oma isäntä, istuus vaikka se appiukko.

Siinä kuule koettaasit hymyyllä kaunihisti, vaikka kuinka vituttaas ja ottaas päähän. Ikinä ei vois puhua kotonansa niinku tykkääs, pitääs aina ensi käyrä kattomas, että onko ne muut kotona, kuulooko joku jos mä sanon näin. Ja jos et huomaas, että siä joku on, niin tulis viä sanomista, ny se uus emäntä sanoo nuon. "Se haluaa ny siirtää sen mun perintölipastoni tuolle seinälle, ja son AINA ollu (Lue viiskytä vuotta) tuolla paikalla". Ja ku siirtääsit sen sinne mihinkä ajattelit, niin eikö se oltaas parahas tapaukses raahattu toisten sisarusten avustuksella samahan paikkahan mihinä se on AINA ollu, ku äitee/isä haluaa.

Ja mitä elämää siinä olis muutenkaa, miettikää. Kotonansa ei sais eres seksiä harrastaa, ku peiton alla hilijaa ja kauhias syyllisyyren tunnos, että jos jotaki vaikka häirittöö ja ne kuuloo, olisit ikuunen teini-ikäänen siinäki asias. Mukuloosta sulle voitaas sanua, että niitei sitte tarvi tähän teherä meille hoirettavaksi.

Aamulla nukkuusit myöhemmälle, niin eikähän siä jo joku tuu tupahan istuhun kehtolavittahan, keinuttelehen ja huutelehen "eikö siä meinata ollenkaa nousta tänään ylähä" joo, ei meillä olis lomaa. Tai jos ne sattuus asuhun omas tuvas, niin aamulla saatettaas soittaa "mikset oo menny navettahan, ku ei oo valoja, me aina mentihin tähän aikahan".

Son kuulkaa nuolla vanhoolla pariilla viä se ikuunen fraasi "en minä halua sanua, että näin pitääs teherä, minä vain neuvon, ku oon niin kauan tätä teheny". Se muuten tarkoottaa justihin sitä, että mitää ei sais muuttaa, ei mitää.



Elämästä voi tulla täyttä helevettiä tuolla syytingillä. Parahas tapaukses viä ne toiset sisarukset muistuttaa sua aina siitä, että kuinka sun on kuule hyvä, ku sullon täs äitee ja isä, tai ne puolison vanhemmat. On aina apua, ku tarvittis. Olisit kuule kiitollinen. Oo siinä kiitollinen, ku oot niinku vieras omas korissas, eikä pakosta olla minkäälaasis väliis. Jos nähärähän, että toinen on pihalla, niin mennähän eres takaovesta ja kierretähän kaukaa, ettei tuu sanomista.

Ja sitte ne sisarukset tuloo kylähän, niinku kotiansa, sillä niitten kotohan se on ollu joskus, ja saahan he tulla kotiansa aina käymäs, äireetä ja isää kattomas. Mihinäs se sun kotos olikaa? Jääkaapilla hyppää väkiä, miksei tää oo sitä, miksei tää oo tuota? Huomaat, että vanhat lupaa niille sun kukkapenkiistäs taimia, tai mettästä puita, että saavat lämmitettyä takkaa tai muuta, vaikka se mettä oliski sun. Siinä nieleskelet taas, ja koetat hymyyllä.

Moon onneksi tältä välttyny, asutahan omassamme, tai pankin omas, mutta on meilläki ne omat yhtehen ottomme ollu, ku kaikki on "mun", enkä tarkoota ny ittiäni. Siinon joksus huurettu naamat punaasina, että jos näin on niin lehemätki on sun, tuu aamulla lypsylle sitte. Muston käsittämätööntä sivusta näitä tilantehia seurannehena, että joku viä tähän suostuu. Kannattaa ajatella asiaa tarkasti etukätehen, se syytinki voi kestää kuulkaa vaikka 50 vuotta, jos "hyvin" sattuu. 50 vuotta elämää, johona oot aina toiselle mieliksi ja koetat sovitella, ettei kellää olis pahamieli. Tai 50 vuotta puhumattomuutta, ku välit on niin poikki, ettei hei sanota.

Onko se sen arvoosta, että saa kauppahinnas hyvitystä? Miettikää sitä.

4 kommenttia:

  1. Mä oon näistä hurjia kauhutarinoita kuullu

    VastaaPoista
  2. Taidan lisätä tämän oppimateriaaleihini kohtaa sukupolvenvaihdos, kun tulevia jatkajia koulutan... Hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista
  3. Kyllä teillä siellä Pohjanmaalla on sitten vaikeeta! Uudellamaalla noi syytingit sujui pääasiassa ihan hyvin. Ja täällä Savon saloseuduilla saa olla ihan rauhassa ja turvassa. ;) (Muista, Riitta, kun niitä mahdollisia tulevia jatkajia koulutat, mainita, että niitä mukulootakin voi ehkä tulla, eikä nykykäsityksen mukaan niille ole hyväksi kuunteluttaa omia seksimenojaan. ;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin me varmahan sitte ollahanki. Aijat on muuttunu, ihimiset on muuttunu, nykypäivänä kenenkää ei tarvi kestää sellaasta. Ero on maharollinen, ennen heleposti oltihin vaikka mitä olis niskaan tullut. Siinä huomaa jatkaja heleposti olevansa naimisis enää itlan ja vanhempiensa kans.

      Poista