Mielenilimaasu

Tänään on sitte SE päivä. Seinäjoella järijestetähän mielenilmaisu, mikä sana, sanoosivat suoraa, että mielenosootus. Sitä hän son. Mennähän osoottahan mitä mieltä ollahan kaikesta tästä paskasta, mitä ny on kuultu maataloutta koskien ens vuoren varalle.

Isäntäki sinne lähti, hyppäs valmentajahan ja meni sillä, paskaaset työvaattehet päällä, pipoki oli luokkaa se, että justihin saattoo arvata mitä siinä lukoo. Epäälin, että se on niin innokas tähän mielenilimaasuhun, ku ei sitä aina niin kotona kuunnella. Saapa kerranki tuora mielipiteensä juluki, eikä huureta kumohon.

Tärkiän asian puolesta sinne on ihimiset kokoontumas, kyllä mä mielestäni oon ens vuonnaki palakkani ansaannu. Tai eres hieman rahaa, millä saa voita ja kinkkua leivän päälle, vaikka joku vois ny tähän sanuakki, että tekis ulukonäön perusteella hyvää olla vähä niitä syömättäki. 

Mutta samallalailla ne laskut pitää ens vuonna maksaa, ku tänä vuonnaki, tai erellis vuonna. Riippumatta siitä maksetahanko ne tuet ens syksynä, vaiko sitte seuraavana kesänä. Samalla lailla tarttis maksaa verokki, ennakot ja maharolliset mätkyt, oli rahaa tai ei. Lehemäkki pirulaaset syö joka päivä, kerran kuus käy rehufirman autoki tuomas niille pöntön täytehen nappulaa, että ne tuottaas maitua ja lihaa joka päivä. 

Voi tuntua asiahan vihkiytymättömälle, että mitäs nuosta ny, ja viä että tukia, minkä takia tarttoo tukia. Se tuki on kuulkaa sitä varte olemas, että ruoka kaupas olis halavempaa kuluttajille, maksetahan sitä erootusta hinnas. Minen voi sille mitää, mitä se K- tai S-kauppa siitä ottaa päältä, valitettavasti. Samalla hinnalla mäki sen ruuan sieltä kaupasta ostan, ja kieltämättä toisis tuottehis ajattelen, että on kyllä hinta kohorillansa. 

Mä jäin mieltäni ilimaasehen kotia, oon vain henkisenä tukena, voitte aiva tuntia kuinka mä huo'un sitä taustatukia täältä kotua asti. Jonku tarvii kuitenki jäärä eläänlääkärin kans asuulehen, olis vuoros nupoutuksia; ovat hieman päässehet vanhaksi, että siinonki työmaa saara ne ensi kii ja sitte poltettua ne sarvet. 

Muutamat tiineystarkastukset, toivotahan, että olisivat tiinehiä, niin ens vuonnaki ne lehemtä poikis ja tulis maitua. Eiköö hullua? Mä suunnittelen tulevaasuutta, vaikka välistä tuntuu, ettei täs mitää tulevaasuutta oo olemaskaa. 

Sellaasta se on olla maajussi, takua päätänsä seinähän, tuskaalla asiooren ja rahan kans, ja silti on vain painettava etehen päin, niinku mummo lumihanges. Vaihtoehtoja  ei oo loppu peliis oikeenkaa palijo, velaat ja laskut on jotenki maksettavat, ja syötäväki on.