Maataloon isäntä

Mä oon jo jonki aikaa miettiny, että kai sitä tarttis siitä maataloon isännästäkii kirijoottaa muutama sana. Mitähän siitä sitte kirjoottaas? Mitähän haluaasitte tietää, sen mielikuvan mitä se isäntä on vain mitä se oikiasti on. 

Sitä ajattelis varmahan, että Etelä-Pohojolaanen isäntä on hyvin suora selekäänen mies. Kaikella lailla, josko  ny on tuota ulukoosta ryhtiäki, niin sisäästä on sitte viä enemmän. Mies joka seisoo aina sanojensa ja tekojensa takana, johonka sä voit luottaa kuulkaa ku kalliohon, tosin sitei oo kauhiasti näillä leveysastehilla näköpiiris, että mistäs mä voin tietää, onko se hyvä vertaus.

Mies joka teköö vaikka pieniä ihimisiä, ja viä tykkää niistä, vaipan vaihto käy siinä mihinä paskakolahan tarttuminenki tai se sonnan luominen, paskaa ku paskaa, siinähän se menöö samalla rutiinilla kaikki. 

JA samoon, se seleviää emännän ja lehemän synnytyksestä, kohore vain kuulemma on siinä toises läheesempi, ku toises. 

Mies joka voi nostaa, eresmennyttä paappaani lainatakseni, jos olisin nuori ja maailmas olis krivat, niin siirtääsin sen paikooltansa. Itseluottamusta uhkuva, omahan ittehensä ku kirvehen silimähän uskova. Sellaanen jonka harteelle sä voit luovuttaa koko maailman murehet ja se jaksaa kantaa ne. 

Joka hoitaa homman ku homman, iliman suurempia numeroota, kyntää ja kylyvää, niittää satua. Teköö töitä yömyöhähän, välistä aamu varahaasehen, että perheen on hyvä olla. Mutta myös sellaanen, joka tajuaa, että elämäs on muutaki arvua, ku se lehemän paskaanen häntä, tai Valmetin renkahat. 

Mun täytyy myöntää, että mun mielikuviani asiasta on muokannu vahavasti paappa ja oma isä, niin erilaasia, mutta silti samanlaasia. On suuret saappahat joita on vaikia täyttää. Ajatelkaa kuinka turvallinen oli kasvaa sellaasten kans, jokka on omasta mielestänsä aina oikias, iliman mitää vaihtoehtua, ei siinä tarvinnu pohtia, että voisko se tarkoottaa jotaki muuta, jos se ny sanoo, että tänä aamuna taivas on kuulkaa keltaanen. Sitä ollahan sitte koko helevetin päivän sitä samaa mieltä. 

Oomma joskus tosin ajatellu, että luoja olis voinu mullekki ne munat antaa, kyllä mä yhyrestä huonosta miehestä olisin menny. Osaan pitää kovaa melua ittestäni, siinä mihinä meirän isäntä tyytyy olehen monasti hilijaa ja miettihin asioota. Seisohon emännä selijän takana. Ei se tietysti oo silläkää heleppoa, olla se emännän isäntä. 

Ittehän on kuinteki paikkansa valinnu. Kai son niinku tavatahan sanua, että rakastakko viä. Kerron sitte, jos oon mieltäni muuttanu, ei sitä joka päivä tartte hokia.