Välistä näitä uutisia saa lukia Iltaleheren lööpiistä, kuinka jostaki löytyy kuollehia eläämiä, hoiron puutteesta. Sitä sitte jauhetahan leheris, kaikis sosiaalisismedioos ja vaikka mihinä. Välistä tuntuu, että äärettömästi. Puhutahan siitä kunka sairas sellaanen on, joka jättää eläämensä hoitamatta.
No niin tietysti voi sanua, mutta varmahan toisellalailla sairas, mitä tarkootetatan, harva jättää eläämet hoitamatta, sen takia, että on niin ilikiä, tai inhuaa niitä niin palijo. Kysymys on suuremmasta sairauresta siinä vaihees, henkisestä loppuhun palamisesta.
Kyllä sitä ittekki suurena "navetta ajatellijana" tuloo pohorittua, sitä mille sellaasesta ihimisestä tuntuu. Kuinka musta on mieli, ettet löyrä muuta ratkaasua asiahan. Ettei soita teurasautoa hakehen kaikkia, tai saa hoirettua ittiänsä sairaslomalle. Tosin siinon tietysti, se että ei se sairasloma ilimaasta oo, huomattu on, että jos ei sitä rahaa muutenkaa oo, niin voi olla, että eipä sitä tuu haettua.
Sitte sitä miettii, kuinka sellaasen vois itte välttää? Eipä tämä elämä niin herkkua oo, raskasta henkisesti ja fyysisesti. HArva se päivä luet uusista vaatimuksista, mistä sun tarttis selevitä ja olla perillä. Tietää ja ottaa selevää. Välistä tuntuu, että sinne päähän ei enää yhtää lisää tietua maharu, ettei oo vastahan ottua. Luet niitä uutisia ja aharistus kasvaa, millä mä tästäki seleviän, onkahan mulla ny joka lippuja lappu aiva varmasti niin, ku pitääs, ja mitä jos ei ookkaa. Välistä tuloo mielehen keskelä yötäki, että ny se teurasauton kuitti jäi sinne navetan pöyrälle, hyvä, ku et pomppaa yöpairas ylähä ja lähere sitä laittahan kansioihon.
Sitä varte tarttis olla niitä läheesiä henkilöötä, joille vois puhua olostansa, sanua, että tänään vituttaa enemmän ku eileen. Puhuminenki auttaa monta kertaa aika palijo, helepottaa hetkeksi.
Pitääs koettaa löytää omasta elämästä sellaasia ilon aiheeta. Työstäkin. Voira jotenki ajatella, että se on muutaki, ku vain raskahia velevollisuuksia aamusta iltahan. Ja täysin paskaa hommaa. Kieltämättä son toisin päivin palijo vaikiampaa ku toisina. Toisina sitä osaa nauttia siitä justihin syntynehestä vasikasta, toisena taas se ottaa järkehen, tuli vain lisää työtä taas täksi päiväksi, millä niistäki seleviää.
Sellaasta se on, joka työs, toisina päivinä vituttaa enemmän ku toisina. Pitääs vain muistaa pitää ittestänsäkki, ja läähesistänsä huolta, vaikkei aina niin jaksaaskaa.
Koetatahan suunnata kohti joulua, viritellähän pihan pimeytehen valoja ja kynttilöötä. Vuosi on kohta lusittu ja toivotahan seuraavasta parempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti