Mutta siinä tuumasin kaikenlaasta, keksiinki jotaki. No, tällääsiä helevetin maallisia juttuja, että on kohtaasen terve, korvien välistä ei ny puhuttu sitte tähän samahan lauseesehen mitää, son mitä son ja sille ei mitää voi. Kakara on terve, Parisuhurekki on, kai, terve. Tai mistä mä tiän, mikä on hyvän parisuhteen mittari, sekö, että aina vittuttaa, toisinansa vähä enee ku toisinans.
Tykkään työstäni, vaikka välistä pakkaa nuo kaikki uutiset, mitä maataloutta ja karijanpitäjiä koskoo masentahan. Mutta siinä vasikkakarsinan airalla taas tietää minkä takia tätä hommaa teköö. Niinku isännälle sanoon yks päivä, ku niittten touhuja katteltihin, että ei niitä vihatakkaa voi, ei sitte millää.
Sitte voirahanki siirtyä tällääsehen henkevähän puolehen. Ku oot koko sen kuus vuotta mitä oo tilaa pitäny omistanu sen rikkinääsen vessanpytyn siä navetalla, siinei ny suurta vikaa ollu, kranssin pirikkehet oli poikki, ja siinoli irtonaanen istuun. Arvakkaa onko sen kans muutaman kerran saratettu, ku oot meinannu tippua pöntöltä, kranssiinensa päivinensä, ja saanu perse nahkas sinne välihin, ku oot koettanu lipsahuttaa ittes ja sen ranssin takaasi.
Niin, jumalauta, miehet yllätti, ja vaihtoo sinne valtaistuumen. Päätin, että siitä mä meinaan olla niin maan perhanan onnellinen, ku viimeen, kuuren vuoren puhumisehn jäläkihin tämä ihime tapahtuu.
Monella asialla on siis toivua tapahtua viä, ehkä mä saan jopa ne letku kelat sinne navetalla, niistä ei oo puhuttu vasta ku viis vuotta. Ens jouluksi sitte, mä orotan innolla.
Tai ne uuret juomakupit pihattohon, ne on kuulkaa ollu mulla ostettuna jo, ainaki pari vuotta. Ajattelin jo, pessimisti ku oon, että laitan ne myyntihin, mutta tämän viimeesen perusteella saatta jopa tapahtuakki.
Nämä ajatuksen mieles, suuntaan taas kohti huomista, ja joulun pyhiä, suurimmalla osalla ihimisistä on vapaata, mutta meirän lehemät ei tunne käsitettä pyhä päivä. Joulu tai juhannus, samallalailla ne vietetähän, lehemää hoitaen.
Huonomminki vois mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti