Elämä on menny

Voi rakas lehemäni, täs on ny yhteestä taivalta taivallettu menemähän jo samas navetas kuus vuotta. Välillä on menny paremmin ja välillä huonommin, yleensä varmahanki kohtalaasesti. Ja aina on menny, välillä hermot, välillä sä oot menny pihalle, emäntä kaffille ja yleensä on kuulkaa menny rahaa. Ja helevetisti.

Välistä tuntuu, että olis sitä huonomminki voinu mennä, ku siä paskas könyät polovias myöte, ja on naurattunukki, niinku vaikka silloon, ku on pihattoa lietekärryllä tyhyjättä. Tai, ku on kattonu toiselta lairalta peltua, että oli vissihin sitte tua toises pääs aita rikki, ja joka ikinen lehemä, jonka satuut omistahan meni siitä airasta sitte karkuhun, hännät pystys ja niin kevyin askelin. Vaikka hetki sitte tuntuu, että toiset tarttis vissihin työntää sinne pellolle. 

Välistä on sitte ajatellu, että paremminki olis voinu mennä, niinä epätoivon hetkinä. Esimerkiksi silloon, ku viime Tammikuus tartti siinä poikimakarsinan airalla eläänlääkärin kans päättää, että tuohon on ny se Valottaran elämä menny, valunu verenä johonki, ja meirän on se armahrettava. 

Sellaasina hetkinä toivoo, että joku muu tekis sen päätöksen sun puolesta, ja askarehet. Voisit  mennä takaasi peiton alle, ja suunnata kohti unen armahatavan valtakuntahan, näkehen kuvia jostaki muusta ku lehemistä. Vaikka lomalle menemisestä.

Siinähän se elämä on menny, lehemiä hoirelles, vasikoota paapoes. Ohitteki se on vähä menny, joskus tuntuu, että muutaki olis voinu teherä ku navetas olla. Tai ku aamuyön pimeenä tuntiina viä meet navettahan kattohon, onko lehemä poikinu, oot lomalla muttet oo lomalla. 
Sillä kerralla meni  muuten rahaaki, ei vain kurkusta alahan baaris, vain siä navetaski. HAjotin sitte pesuaine annostelijat, ku lypsin mairot vasikalle, ja juotiin se ja meinasin mennä maata. 

Joskus olis paras mennä vain maata, ja ruveta nukkuhun,. Huomenna on aina uus päivä, josta voi ajatella, että se menöö paremmin, ku tämä päivä. 

Huomenna meirän lehemät menöö pihalle.