Sellaasta se pakkaa olehen, ettei kannattaas nuolaasta ennenku tipahtaa, tai turhaa trossata, että mikä milloonki on niin hyvin ja mahtavasti paremmin ku naapurilla. Pilikan on tapana vähä osua omahan nilikkahan. Että se jolla onni on niin onnen kätkeköhön.
Mä en kauhiasti etukätehen ikinä eres ajattele, että voiku meirän rakas Ilta-lehemä ny tekis sen lehemä vasikan. Pääasia, että seleviääs siitä poikimisesta kunialla, sisuskalut pysyys sillä puolen mille ne on tarkootettuki. Ei halavaantuus, ei ollis tulehrusta valamihikis, maituaki tulis ekalla lypsyllä ja vasikkaki kuulkaa jois ihan itte.
Ai minkä takia? No välistä tuntuu, että ku päästät sellaasen sammakon suustas, niin varmahan tuloo sonni, selijällänsä ja takajalaat erellä, emä halavaantuu, rotuu poikimisen jäläjkihin mystisesti, ei lähere kunnolla herumahan. Aiheuttaa harmaita hiuksia, sinne erellisten joukkohon viä vähä lisää, ku mietit mikä piru sitä vaivaa.
Samoon jos ensimmäästä kertaa siemennät poikimisen jäläkihin, koetan pitää leipä läpeni ummes, että ny kuulkaa tiinehtyy ensimmääsestä kerrasta, oli niin muikia kiima. Pilliki aiva imi ittensä perille, meni niinku isä äiteehin. Pyh, sanoppa niin, huomaat sen saman pistelotin kans tekeväs sen saman lehemän peräloosterihin tuttavuutta joka kolomen viikon pää. Aina on niin helevetin hyvä kiima, että. Vaihrat jo välillä lihasonniksiki ne annokset, kuulemma tarttuu paremmin, ja sitte koetat taas omalla rorullansa, ku ei täs ny oikiastansa enää häviä mitää, ku sinne toosahan on rahaa uponnu muutenki.
Eikä kannattaas kauhiasti ainakaa siitä haaveeren satatonnarista trossata, siitä ny vasta hys, hys-hilijaa olla pitääki. Ei palijo voi lehemäkorttia kattua konehelta, että palijoko on maitua kertyny, pelekää, että siihen se kinttunsa oikaasoo, ku kehtaat ajatella sellaasta. Vähintänsä mairot loppuu, ja laitat puoli vuotta ennen umpehen ja saat riesookses palloksi lihinehen lehemän.
Tai että huomenna mä sitte teen vaikka mitä, no et tee, menöö aamusta asti mettähän ja lujaa, oot myöhäs jo ku silimäs heräät. Ja aina vain myöhästyt, ku koetat niitä auki saara, lopulta luovut suunnitelmistas ja heität soffalle maata, son kuulkaa paras suunnitelma mitä ihimisellä olla voi.
Se saatanan iloottu vessanpyttyki heitti henkensä jouluaattona, kannattaa olla nuuka ja säästää, laittaa perintöpytty paikallensa. Halakes ku mässin munat, nyt mä salaa hilijaa, kaikkien muiren toivehien joukos toivon sinne uutta pyttyä. Josta ihiminen vois hetken olla onnellinen.
Nokka kohti uutta vuotta, ja uusia kujeeta. Vähä taikauskoosesti välistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti