Tulipa siinä sitä kin asiaa taas pohorittua aamulla ja vähä ehtoollakin lypsyn lomassa. Olisko meistä siihen, mitä ne meirän isovanhemmat on teheny?
Selevittääskö me siitä, olisko musta yksin pyorittähän tilaa, jos miehe olis rintamalla, hoitahan kantturat. Tekehen kaikki peltotyöt, mettätyöt. Kyntähän ja kylyvämähän, ja talouski pitääs viä hoitaa. Tai olisko musta ollu lähtemähän sieltä evakoorulta alueelta, kattelehen vähäå jotaki kasahan, kiiruhulla, lyömähän ne hevoosen kärryyhin ja ajahan ties mihinkä. Iliman mitää tietua määrän päästä mihinkä täs päärytähän. Jättähän koko elämä sinne, suuntaahan kohti peliättävää tuntematoonta.
Tai niistä miehistä, lähtehen johonki, pelekäähän, että tulooko sieltä hengis takaasin. Ja jos tuloo, tulooko kokonaasena, haavottunehena vai mieleltänsä särkyneenä.
On ne teheny kovan työn silloon aikanansa. Sinne meni monelta nuoruus ja terveys, hyvä jos henki säilyy. Toiset jäi sinne, toisia ei ikinä löyretty eres.
Siinä me lehemien kans jatkoomme sitä isien työtä aamulla, lypsimme maitua tankkihin, muuttunees maailmas. tiä sitte onko tämä paree maailma, mitä silloon on ollu. Mutta tähän on tyyryttävä. Hommat on hoirettava, oli pyhä tai arki.
Hilijennytähän kaikki viettähän tätä ehtoota, ja kuniootetahan niitä jokka on tämän maan luonu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti