Mä ny varmahan oon se yleesestikki tunnistettu hörhö, kummalisten ajatuseten alakulähere.
Mä kauan haaveelin, että lehemien pitääs päästä talavisinki pihalle, kattelin kaikkia asiasta tehtyjä juttuja leheristä, vahtasin facebookiin kuvia, mitä ihimiset julukaasia kantturoosta lumihanges. Isäntä yritti mua toppuutella, ajattele mikä työmaa niiton parresta päästää pihalle, airakki pitää olla aina kunnos, ja kuinka ne osaa kulukia, hyppivät ja pomppivat,s särkevät ittensä siinä touhus. Ajatteli varmahan, että ne menöö joka kerta pihalle, niinku keväällä ensimmäästä kertaa. Tyrät rytkyen ja liha liikkuen kiihtyvällä taharilla.
Viime talavena, tai syksynä sain sitte ähkyni lävitte. Kai se kyllästyy kuuntelehen mun naputustani asiasta "että kuinka kiva niiren olis siä olla, sorkat puhuristuus ja parrekki olis niin hyvä siivota silloon, ku non pihalla". Miehelle, ku tarttoo oolla aina tuollaasia johonki käytännön asiahan olevia perusteeta, mikää lehemät näyttää niin kivalle lumihanges, ei palijo ota vastakaikua.
Kyllä siitä kieltämättä oma työnsä on, varsinki, ku ei se nauta sitte piittaa siä tunti tolokulla olla, vaikka häkiise rehuaki on. Se tykkää johonki vaihees aina tulla sisälle, ja se vaihe saattaa olla täysin eri, ku emännällä kaffipöyräs. Siinä huomaat, että siä niitä menöö pitkin pihaa, hyvä ku ei ovehen tulla kopistahan, että tää me ollahan. Pienet lehemät, kylymissämme pihalla pakkaases.
Ja oman osansa asiahan antaa tietysti seki, että lumi eristää hyvin, ja karva viä paremmin, joten son aiva sama onko airas sähkyä vai ei, ne tuloo sitte läpi, ku niiren sisäänen kello niin sanoo.
Tänä syksynä kelit ei oo oikeen ollu otolliset ulukooluttamista varte, lähinnä ne olis voinu nauttia mutakylyvyystä, joten ei ne montaa kertaa oo päässy pihalle. Aina ku on vähä ollu pakkaasta ja lunta, tai eres härmää maas, taitaa olla ne kelit yhyren kären sormilla laskettavis.
Viime talavena helemikuun alakuhun asti sai surutt ulukoolutta pari kolome kertaa viikos. Sitte alakas se kalijama ja kurakko, jonhonka ei viittiny ja voinu päästää. Kerrottahanko, että ne tuloo saman tien sisälle, jos rupiaa vettä satahan, ja nahka kastuu. Kesällä lehemät sen jotenki ymmärtääki, asiahan kuuluvana juttuna, mutta talavella ei.
Mutta kyllä kuulkaa helepottaa keväällä hommaa, ku ne talavella muutaman kerran viikos möyrii tua. Ei tarvi esittää mitää roodeo hyppyjä suuremmin, asiahan suhtaurutahan lehemällle sopivalla vakavuurella, ku lairuunkausi alakaa.
Että onnistuu se, vähä isoommanki karijan ulukoolutus, justihin ulukoostin viiskymmentä nautaa kerralla, ja meinaan saara ne sisällekki viä kunialla. Pitääs ny vain pikku pakkaasen ja lunta, niin tätä olis ilo jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti