Minä ja mun kanttura

Voi rakas kantturani, ja toisin päivin vähemmän rakas, kieltämättä. Solis vuoren vaihre tulos. Kuinka me siitä taas selvitähän, yhteesestä huomisesta, tulevasta vuoresta, saarahanko mitää mainittavaa aikahan?

Saarahanko palijo maitua tankkihin, uusia ennätys lukemia, vai saarahanko vain niitä tavallisia, ihimettellähän tanki vieres, että mikä piru, ku ei määrät nouse. Suotavaa se olis, että sitä sinne meiherihin lähtis, etehen päin jalostettavaksi ja kauppahan toimitettavaksi, muunaki ku maitojauheena.

Kieltämättä se maitomääräki siä tankis olis kiva pitää kohtuullisena, se kuule lehemäni, helepottaas meirän kummaki elämää kummasti. Sun sillä, että loppu elämän piteni juuri huomattavasti, ja mun sillä, että mullolis raha ruokkia sua ja ittiäni. Vaikka itteni voisinki pitää huonommallaki ruualla.
Ainahan sitä saa haavella kymppitonnin tuotoksesta, sulla siihen on viimeenen valta, saataasko se ens vuonna viimeen kasahan. Koetan sua hoitaa ja ruokkia parahaani mukahan, koeta säki lypsää viimeesekki litrat tankkihin, tiristää tulemahan. 

Eipä se mairon määrä oo tällä yhteesellä taipalehelella, välillä kiviselläkim. se pääasia ollu. Son ollu se emännän ja lehemän yhyres olo, se mikä teköö meistä kummastaki sen, mitä me ollahan. Lehemä ja sen emäntä. Ja se, että se sujuus kivuttomasti, leppoosasti, solijuus päivästä toisehen, iliman tuskaa ja huomaamatta. 
Toisin päivin seki on sujunu paremmin ku toisin. Niinhän se elämä pakkaa menehen. Kaikis asioos.

Toivottavasti uurella vuorella olis meille tarijottavana kohtuullinen terveys, ettei meirän tarvis osaltamma lääkäriä vaivata, saataas tallustaa huoletta uutehen päivähän. Kevyin kengin ja sorkin. 

Sellaasta se on, meirän elämä, yhyres etehen päin, niinku vanha aviopari, välillä on huonoja päiviä ja mukahan mahtuu hyviäki. Välillä elämähän kyllästyneenä ja välistä pirtiänä ku peipposet, vaikka meirän kohoralla taitaa olla Harakkoja ne linnut mistä voi puhua. 

Koetatahan lehemäni selevitä tulevasta, vaikka se välistä pelijättääki, hirvittää. Olla toistemme tukena, mä lupaan seurata sun poikimisias, hoitaa sun vasikootas, lypsää maituas, anna sä mun painaa pää sun kylykehen kylymänä aamuna. Niin mä koetan taas huonoonaki päivinä muistaa lehemäni hyvyyren ja lämmön.