Mitä sitä lupaas? Ensi vois luvata, että tänä vuonna mua ei yhtenäkää aamuna ota päähän nousta ylähä. Niin varmahan, heti eileen aamuna, vuoren ensimmääsenä päivänä, ajattelin, että voi perkele ku koko läävää ei oliskaa. Vois pyhä aamuna eres vetää lonkkaa niin kauan, ku haluaas. Tosin ei se auttaas, viimeestänsä siiä viiren kuuren välillä sitä herää. Kai sitä on sisäänen navettaherätys kello.
Sitte vois luvata, että teköö kaikka paperityöt aina aijoos. Mistäkö tälläänen tuli mielehen? Laitoon siinä vuoren viimesänä päivänä puolen vuoren kuitit kansiohon järijestyksehen. Jos senki olis teheny ajoollansa, niin olis päässy palijo vähemmällä vitutuksella ja hammasten kiristyksellä. Nyt meinaan laittaa heti, ku maksan laskut. Eli siis koska?
Sitte mä lupaa, että yhtää ei lehemäkkää ota päähän tänä vuonna. Ei asu meirän navetas yhtää "saatanan kantturaa". Tais ensimmääsellä lypsyllä ja päästä nuo sanat suusta, ja otti niin ankarasti päähän, ku Jatsi tiputteli konehia.
Voisin tietysti luvata, että isännällekki en tänä vuonna oo kiukus, mutta se menöö kastihin, että en mä ihimeesihiin pysty, kaikis asioos sentäs.
Kiimantarkkaaluhun lupaan panostaa niin maan perkeleesti, päästähän tänä vuonna alle kahtehen siemennyksehen vasikkaa päälle. Se taitaa kaatua ensimmääsenä ehtoona, siihen, että kuolaan jo soffalla siihen aikahan, ku pitääs mennä iltakierrolle toosia kattelemahan. No, joskus munki pitää nukkua, ja ku yöllä en saa nukuttua, niin eres ehtoolla. Että se siitä tarkkaalusta.
Mittalypsytkää ei ota tänä vuonna yhtää pattihin. Sehän on ihanaa homma, informaation keräämistä, ittelle ja muille. Joo, niin varmasti, mutta on se silti niin pitkäveteestä, typerää pulijaamista yksiksensä, että en tiä mitä kivaa siitä vois keksiä.
Että paree, ku en lupaa mitää. En niitä pysty pitähän kuitenkaa. Ensimmääsenä päivänä jo suurin osa kaatuu omahan maharottomuutehensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti