Lypsyn opettelua

Tulipa täs mieleheni taas lypsynaikana, ku lomitushenkilöä opetin niitä konehiä sinne lehemän tissiihin kiinnittähän, että minkälaasta se olikaa, ku itte opetteli. Siiton jo toistakytä vuotta, vaikka jo aiva aikuusena ihimisenä tämän tairon oon ittelleni hommannu. Maatalousoppilaitokses Kauhajoella.

Ensi me harijooteltihn, vois kai sanua, että oikeen kuiva harijooteltihin sellaasilla hemmetin kummiutarehilla sikalanluokas. Siä oli oma lyspykones sitä varte, että tollot sai ensi kosketuksen sen sielun elämähän. Minä siä muiren muas, en sitte ollu kotona opetellu. Ajattelin aina, että rupian tekehen jotaki aiva muuta, ku lehemän persettä vahtaamahan.

Tähänki asiahan vois sanua, että ei se luulo torellakaa oo tieron väärti. 

 

Jotenki tuli siinä mielehen, ku en oikeen sitte keksiny, että mitä sitä ihiminen isoona tekis, muuta ku olis isoo, että mitä jos menis sinne maatalousoppilaitoksehen, Jos jäiski kotia lehemiä pitähän. Tuumasta toimehen ja hakupaperit sisälle.

Sen seuraksena sitte ruvettihin sitä lypsämistä harijoottelehen Ainon opetuksella.

Heleppohan niihin kummikikkiihin oli konehet laittaa, ei se pökkähän kiinnitetty tissi palijo heilunu, ku koetit suhinan ja korinan säestämänä niitä lypsymiä sinne sovittaa. Ei noussu jalaka ei, ku oli vähä niinku jakkara mihinä ne killuu.

Toista se oli ensimmääste kertaa navatas. Lehemää en nimeltä muista, mutta sen muistan oikeen saatanan hyvin, että sillä oli komia repputissi. Siä mä sitte kontiin sen alla, ja koetin laittaa niitä konehia kii. Lähinnä sain varmahan vain turvetta kilo kaupalla filtterihin ja uuren ennätyksen sarattamises. Luovutettava oli sen kohoralla varmahan kaharennenkymmenennen yrityksen jäläkihin, ja kattottava kuinka se karijakko sen teki.

Sain sitte harijootella vähä parempi rakenteesellä kantturalla sen jäläkihin. Sinne oli heleppoo tällääsen tolloonki konehet saara. Senkähän takia, mulle on tuo lehemä rakenne niin tärkiä, muistan sen ensimmääsen kohtaamisen sen matalan tallukan kans ja sen tuskan ja turhaatumisen siinä vieres polovillani olles.

Koettanu ne omastaki navetasta hyvin äkkiä eliminoora, jos joku on näyttäny suuntaa antavasti olevansa epäkuranttia rakennetta omaava.Tälläänen lievästi ylipainoonen, kipiä polovinen pyllyrä sinne lehemän alle halua kontallensa mennä. Mä tykkään, ku ei tartte ku vähä kumartaa ja son siinä.

Enkä voi kehua viäkää olevani maailman teknisin ja siistiin, iliman horinoota lypsäjä.

Priimaa on pakkannu silti tulehen, vaikka itte kritiikki ja tutkiskelu onki välistä kovaa.