Se ny tuli huomattua jo omana tiineysaikanansa, että se torellaki on pitkä se yhyreksän kuukautta. Ja viimeesillä viikolla viä toivoo, että voi jeesus ku tästä tilasta jotenki pääsis erohon jo, aharisti ja kiristi, maha oli tiellä kaikes.
Nymmoon kattellu nuota meirän hiehoja, että ei se kuulkaa sen kummempaa näytä niilläkää olevan. Ei ne oikeen tierä kuinka päin sitä ittiänsä sovittaas maata partehen, tai kuinka nousis ylähä. Jäkäläki leikkii istuvaa härkää ja tuumaa hyvän tovin pylly maas, ja pää ylähällä, ennen ku saa mielensä sellaasehen järijestyksehen, että teköö sen viimeesen rutistuksen asian hyväksi.
Välistä kuuluu kauhia murina ja öhinä, ku ne makaa sen isoon mahansa vieres "ÖÖÖÖÖÖÖ" ja sitä jatkuu ja jatkuu. Kieltämättä, sellaanen se olo varmahan vähä on. Vanhat lehemät sitte yleensä seleviää siitäki hommasta rutiinilla, kai siä sisätilooski on tilaa jo vähä erilailla, vaikka pienen henkilöauton sovittaas.
Tai sitä itte poikimista tapahtuvaksi, vasikkaa maailmahan putkahtavaksi. Siinä vasta emännän hermoja vaaritahanki, ettei se jo kollaa lehemän sisätiloja, mihinkä piilotit sen mukulas. Isännän hermot kestää paremmin, sillon kyllä aikaa, minä jo meen tukka putkella valijahat kainalos kaivahan, että joku on vialla. Harvoon on, lehemä on luotu poikimahan, varsinki ne vanhat. Son märehtimisen välis tapahtuva ähkäys ja son siinä, vasikka pahanoolla. Lehemä kerkiää kyllä orottaa, ei oo turhaa se sanonta "lehemän hermoosta".
Ja kyllä se aika kuulkaa on pitkä mones muuski asias, niinku tänä aamuna, ku orottelin lomittajaa saapuvaksi. Lunta oli tullu sen verran, että ajattelin, että onkahan se ajanu ojahan. Tarviiko keskiverto emännän hypätä Valmentajan rattihin ja käyrä kiskaasemas se mettähallituksen puolelta. Ei tarvinnu, tiet oli auraamatta, ja soli ajatellu, aiva oikeen, että hilijaa hyvä tuloo.
Tai ku orotat konehia irtuavaski viimeeseltä lypsettävältä, että saisit vierä kaikki maitohuoneesehen ja pestä pois, tulupata putket ja homma olis siinä. Tuntuu aiva, että se lehemäki aavistaa ne sun ajatukses, ja alakaa oikeen liruttaa sitä maitua tulehen. Tiiraat keskuskappaletta, yhyrestä nisästä viä tuloo kunnolla, perkele, eikö se lopu ikinä. Tekis mieli joskus kiiruhus teherä niin, että ottaas vain pois, sanoos, että lypsin tänään vain enimmät. Ei siinä sä seisot lehemäs takana ja mohojat sille, että koeta ny.
Ennen se aika pitkäksi tuliki, ku orotit siementäjää. Vaikka kuinka otit sen käyntiaika viestin, niin silti tartti orottaa. Harvoon se etuaikahan tuli, tahtoo aina mennä sinne aika haarukan loppu päähän se tuleminen. Välistä melekeen pomppii paikallansa, että eikö se tuu ollenkaa. Ny ei tartte orotella, ku isäntää häntää pitähän. Seki kyllä välillä kestää niin, että hermohon ottaa, tulis ny nopiampaa. Siinä seisot pistoletti työnnettynä rintavarustuksen välihin (kiitos luojalle isoosta tissiistä, pysyy spermat lämpimänä), ja orotat mihinä Lakso kuppaa.
Tänään saa varmahan orottaa maitoautua, tuskin saapuu aiva aijallansa. Vo haitata tämä pikkaanen lumisaras liikkumista. Seki on kumma, ku oot tottunu, että yhyreksältä se tuloo, että jos ei heti silloon saavu, niin melekeen puhelimen ottaa kourahansa ja soittaa, onko sattunu jotaki.
Mutta hyvää kannattaa aina orottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti