Lomaalun auttuutta

Lomalla on kiva olla, siä on mukava maata lämpöösis peitoos, kääntää kylykiä siihen aikahanan, ku tavallisesti tarttis nousta ylähä ja koettaa hilata perseensä navettaa kohti. Torellaki kääntää kylykiä, siinä viiren mais alakaa se kylyjien kääntöö. Sen verran saat sitä kylykiä kääntää, että lakanat koettaa kiertyä ympäri, ainaki ne lähtöö sieltä petauspatjan alta pois, ku käännät ja viä kerran käännät, sitä kylykiä. 

Pyörit ku hyrrä, ei nukuta sitte tippaakaa. Kotana arki aamuuna nukuttaas niin makiasti, et millää jaksaas avata silimiäs, torkahrat heti, ku oot saanu puhelimen herätyksen sammutettua. Mutta ei lomalla, oikeen ajattelet, että ny mä nukun, iliman mitää kiirettä ja ressiä ylähä nousemisesta. 

Kuuluu oikeen Pling. Unihiekat pyyhkiytyy silimistä samantien pois. Luuraat kelloa, son varmahan, ainaki yhyreksän. Viis, voi perkele. Käännät kylykiä, tyyny on huonosti, mätkit sen parempahan asentohon. Käännät taas kylykiä, peitot on huonosti, asettelet ne paremmin. Hiki. Heität peitot poi. No ny on kylymä, käärit ittes niihin pirun peittoohin, niinku muumion käärinliinoohonsa. 

Ja käännät kylykiä. Suhina vain kuuluu, ku käännät sitä kylykiäs. 

Sitte soi puhelin, kotona on ongelma. Parahas tapaukses siä soittaa eläänlääkäri, jonka kans olit sopinu monta viikkua sitte tälle päivälle tapaamisen, ja olit unohtanu. Tai jos oot yksin lomalla, siä on isäntä. 

Ja se, että isäntä soittaa ei tiä mitää muutaku, nousevän alapään elimen nimisen käyrän. Se voi soittaa vaikka mitä, vaikka jotaki niin tähärellistä, että mihinä mun aluushousut on. Tai sukat. Tai, että meinaan tästä lähtiä Mtk:n kokouksehen. Jaa, kiitos kuule tierosta, olisin voinu elää iliman tätäki.

Tai sitte se soittaa oikeen asiaa. Pääsin viime tiistaina oikeen Ikaalisihin asti, ku se jo laittoo viestin. Hieho oli poikinu, no soli iloonen uutinen. Varsinki, ku oli teheny lehemävasikan, sainpa pohtia sille nimiä heti, siitä tuli Lakson MilkyWay. 
Toinen uutinen oli se, että Kuura oli saanu paskahalavauksen ja pistäny yhyren lypsy-yksikön täyrellisen atomiiksi, täysin korijaus kelevottamaksi. No soli sitte se toisen ääripään uutinen. 

Aiva ku molisin voinu siinäki asias auttaa. No voinhan mä, siinä laitoon taas harmaan aivomassani toimintahan, vaikka välistä epäälenki, että ei siä kauhiasti sitä liikehrintää oo, ja laitoon heti ilimootuksen Facebookin ihimeellisehen maailmahan. Ostetahan lypsy-yksikkö, Milkmasteri, ettei ämmän tartte viirellä kitkuttaa. 

Sitte mä tein päätöksen, että tuollaasta hiehua ei meillä tarvita, ja että ruokalaskut aleni justihin merkittävästi. Lihaa ei tartte ostaa hetkehen. Eikä kenenkää pelijätä henkensä erestä lypsyllä, hiehonkaa.

Eikö kuulosta rentouttavalle, ei päivääkää iliman lehemiä. Eres lomalla.

Se lomalta paluu onki sitte aiva oma maailmansa, ei vois uskuakkaa, kuinka palijo voi ottaa päähän mennä aamulla lypsylle. Kattoon viä aamulla ensi solutierot, ja päättelin, että jotaki tarttis teherä. 

Kävelin ensimmääseksi pihattohon, ja huomasin, että yks oli päättäny maisen vaelluksensa. Että tervetulua vain emäntä takaasi, kyllä me sulle hommaa keksitähän oikeen urakalla, jos ei muuta niin ruumiskuskina ja plätyn paistajana. 

Siksi kai sitä hommaa voi sanua, ku lättypannua heiluttaa ja löytää oikeen lönttisolut,jokka ei taharo eres tippua irti siitä vehekehestä. Son aina mieltä ylentävää, tuntuu aiva, että ne sun naurat on ajattellu sua. Muistuttavat, ettei vain totuus pääse unohtumahan.

Että eläänlääkäriä orotellessa.