Eikä ny puhuttakaa mistää juoruusta tai meirän riiroosta navetalla, eikö niitäki likapyykiksi sanoata, ja turhanpäiväästä spekuloontia. Vaan oikeen oikiasta likapyykistä. Navetta pyykistä, siitä mihinä on sitä ittiänsä kuulkaa vähä enee mukana, oli ne sitte vaattehia tai niitä lypsyrättiä. Niin paskaa niis on, yllä ja päällää.
Navettavaattehistaki voi sanua, tai siis ku niitä pitää päällänsä ja siä saapasteloo, että kulijen paska housuus. Tosin saa ouroomiille ehkä korijata, että son ulukopuolella se paska, eikä sisäpuolella. Ja tähänki asiahan vois tietysti kyllä sanua niinki, että se suurin paska on torellaki siä sisällä ja painaa melekoosesti.
Mutta muistan viä aijan, meillä kotonaki, että lypsyluurut pestihin käsin, eihän se ny ollu homma eikä mikää, ku oli kaikki kuustoista lehemää ja yks luutu jokaaselle. Ja varsinki, ku käytti ne luurut niin loppuhun, ku meirän äitee, että siinei muuten palijo sitä pestävää osaa ollu, ku reikä oli reiän vieres, pyyhittäeski piti asetalla se kluutu tarkoon, että oli jotaki millä pyyhkiä.
Ne pestihin kuulkaa oikeen Kota-paras kiuhutetulla vetellä, samalla millä lypsykoneski, ensi pesin putkiston, päästelin kiuhavat pesuaine vetet läpi, ja koska nuuka olla pitää, niin se otettihin sankoohin mihinä ne kluurut orotti vuoruansa, ja sitte niitä tulisuurelman avulla siä hulijutettihin hyvän aikaa. Sitte saatoot justihin kummihanskat käres niitä hangata siä, että liat lähti kunnolla irit (mikkä liat, ja mistä?). Sitte taas kiuhuvaa vettä parasta. Kyllä tuli puhurasta, se kiuhuva vesi ny jo tappoo kaikki bakteerit, mikkä niis trasuus yritti elellä. Ja mä inhosin sitä hommaa. Jeesus, siä olit puo pystys ja koetit jotenki saattaa sattua niihin polttavihin kluutuuhin.
Ajattelin jo silloon, että eikö helevetis tähänki hommahan jotaki muuta vois olla.
Soli aiva amerikkaa, ku lomituspaikoos oli pesukonehia. Ajatellin, että tuollaanen mullaki sitte on, jos mulla ikinä on yhtää lehemää, ja vaikka olis vain ykski niin pesukones on silti.
Ja on niitä kuulkaa ollukki, eihän nuota tavallisia kotikonehia oikeen oo tarkootettu pesehen lypsyrättiä, tai työvaattehia, mikkä on uinu mihinä milloonki.
Näin seittemännen tilanpito vuoren aluun kuniaksi, taas yks sanoo yhteestyösopimuksensa irti, ja haki oikeutta eläkkeesehen. Jätti pyykit paskaasehen vetehen kellumahan, näytti vain näytössänsä jotaki vikakoodia, ja torettihin, että se voi olla, että ei kannata korijata. Varsinakaa ku oli käytettynä ostettu, ja tulisko se kestähän, jos sinne monen saran euron osat haettaas.
Soliki sitte varmahan melekeen seittämäs koneski. Että kertoo aika palijo mitä ne siä navetalla kestää, ja mullon siä viä kaks konesta, toinen pesöö rättiä ja toinen haalaria. Ja satunnaasesti lehemän tissiliiviä, mutta sen jäläkihin sitä konesta saaki pestä muutaman kerran tyhyjänä ja viä avaalla kaikki paikat mikkä auki saa.
Kyllä moon siitä Mielestäki sinne haavellu, mutta kärsin siinä ostotilantees aina siitä "muka-nuukuuresta". Solis jo hintansa haukkunu, ku olisin ostanu yhyren kunnollisen, vaikka teollisuuskonehen, enkä niitä montaa kolomen saran euron konesta. Että sellaasta nuukuutta.
Kokeellahan kuinka kauan tämä uusin kestää. Takuuhan ei nuosta korvaa mitää, korijaaja varmahan kieltäytyys eres sattumasta navettakoneesehen, saati, että mitä se sanoos, ku avaas sen ja kattoos mitä son syöny.
Onni on uus pyykkikones.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti