Säästökohtehia elämälle

Siton ny sitte ruvettava säästähän. Seuraava kysymys kuuluuki sitte, että mistähän sitä viä säästääs, ku ei täs ny niin helekkarin leviästi nykkää oo eletty.

Ja jos jotaki kiinnostaa, mitä se viis senttiä hinnasta on, niin meirän maitomääräs mitä meijerihin on menny vuores, niin reilu 23 tuhattaa. Ja sitä hintaahan laskettihin syksyllä ensimmääsen kerran, että siinä ku laskoo ne yhtehen niin voiki sitte päätellä mitä son koko vuorelta.

Son oikiastansa se tulos mitä tehtihin erellis vuonna. Son ny syöty. 

Mitäs me syörähän? Kiristetähänkö vain vyötä, ja ollahan onnellisia, että paino putuaa, ja vartalo hoikistuu?

Aamulla tätä asiaa pohoriin navetalla, ku vasikoolle tarttis juomarehua tilata. Vaihtoehtojahan on siinäki asias pilivin pimeen. Starttia, Valion tekemää, meillä on juotettu, eikä se ny aiva kaikista halavinta värkkiä oo. Soittelin siinä ja kyselin vähä, että mitä miki maksaa. Yks laatu olis ollu huomattavasti halavempaa, valamistus maa vain oli sitte ulukomailla. Siinä pesin konehia pois, ja mietiin asiaa ja ajattelin palijoko siitä sitä säästyä tulis, montako lavaa vuores menis.

Sitte mieleheni pilikahti, että mikä on sen Suomalaasuuren hinta. Laitoon sitte tilauslapun vetähän maitoauton mukana. Meirän Suomalaaset vasikat juo Suomes Suomalaasesta raaka-aineesta valamistettua juomarehua. Mä ajattelen sen niin, että siiton mulle ja muillekki tuottajille hyötyä, ku teen näin ja tuen omaa meijeriäni.

Mulli jo pistettihin pakkaasehen viime viikolla, lihaa ei tarvi kaupasta tuora. Syörähän oikeen Ikkeläjärvistä lähilihaa, rakkaurella kasvatettua. Kotona teurastettua ja leikattua, itte jauhelihaksi jauhettua. Suomalaasta ruokaa parahimmilansa, ei oo stressannu kulijetuksista, ku latohon ammuttihin, kai täs tarttoo kohta osoottaa suuret leipuri hiivan kykynsäkki, tekaasta leivät ja pullat itte pakkaasehen, säästää siitäki. 

Eläänten hoiron tasosta en tingi, ehä hieman helepommin laitan nelijänneksen umpehen, ku kuurille, mutta eipä ne tuota, jos et sä niitä hyvin hoira, vaivojansa kattele ja lääkitte. Eileenki justihin roppasin Esikkoa, annoon kalakkia ja roppia, että mammalla olis hyvä olla, ja muistaas vähä tätä toistaki mammaa mairon määrällä.

Kohteeta on keksitty taas, vaikka kuinka. Tuskin meirän kakara pääsöö tänä kesänä muumimaailmahan saati juuri muuallekkaa, eikä äitee ja isä sitäkää vähää. Tuli onneksi peruttua jo se helemikuun lomaki, ainut mitä ollahan kerran vuores piretty pois kotua.

Elämää se tämäki, nuukuus on tairetta.