Alennustila, henkinen ja rahallinen

Siinä se taas tuli, uus ilo uutinen Suomalaaselle mairontuottajalle. Kymmenen rosenttia palakasta pois, alakaen ens kuusta.

Odotettavishan tuo oli, ei sitä voi kieltää, mutta kyllä se kuulkaa silti pahalle tuntuu. Jokaanen voi sitä miettiä omalle kohorallensa, sulle tulis pomo aamulla sanohon, että ens helemikuus sulle maksetahan sitte näin palijo vähämmän. Hommat pysyy samana, jos ei jopa lisäänny. Laatu täytyy säilyttää, ku sen putuamisesta ny vasta rokotetahanki. Että koeta ny kuule hymyyllä ja olla tyytyväänen, sullon sentäs töitä.

Tekis mieli ny tähän sanua, että näyttää ne työttömäkki pärijäävän. Välillä tuntuu, että palijo paremmin, kun mä. Kyllä Valtio omistansa huolen pitää. On kuulkaa työttömyyskassaa ja sosiaalitointa mikä huolehtii, yrittäjä ei muuten oikeen kuulu niirenkää piikkihin,jos hommansa lopettaa. Senkus meet luukulle ja sanot, että ny menöö vähä huonosti. Nojoo, emmä sitä sano, ettei niitä tarvita. Mutta ootteko ajatellu, että kauanko tälläästä järijestelmää on maharollista pitää täs mittakaavas yllä.

Minoon täs viä siihen tyytyväänen, ettei ainakaa viä, tartte joka tankillista maituansa kilipaaluttaa, kuka hakoo, kelle annan halavimmalla. Vaikka kieltämättä, ny vähä sellaanen tilanne on, että niin taitaa tällä hetkellä olla.

Lehemäkkii liikkuu teurahaksi, vaikka Atrialtaki tuli nootti, että lihan hinta laskoo 3 senttiä kilo. Sianlihan kans moon ihimetelly kauan jo, että antaakahan ne rahaa mukahan, että ne hakoo ne naskit teurahaksi. Kohta son meillä lehemällisilläki sama eres, saa olla tyytyväänen, ettei tullukkaa laskua, ku kuorma lähti.

Sitä sopis ny kaikkien miettiä pienes mielessänsä, varsinki siä kaupan tiskin äärellä, ostanko Suomalaasta ruokaa vaiko sitä muutaman sentin halavempaa ulukolaasta. Son meille kaikille kotia päin, ku ostaa Suomalaasta. Sille ostajallekki pitkäs juoksus. Jos sä sillä pystyt säilyttähän tällääsen hyvinvointi valtion, että tuloo enemmän veroja ja kertymää kassahan, niin eikö se oo sen väärti. Asioota pitää pohtia pitkäsjuoksus, ei hetken huumas, vaikka mieli tekiski muuta.

Palakka alesta huolimatta on pakko mennä navettahan. Pakko ruokkia lehemät tänäänki, ei voi jättää jokatoista kertaa välistä, vaikka 10 prosenttia meniki. Ehkä se taas tartttoo emännän painaa se pää sinne karvaasehen kylykehen ja itkiä ne karvahan kyynelehet siihen, niistä nenänsä ja koettaa olla taas ihiminen. Vaikkei meille oikeen kukaa tunnu arvua antavankaa.

Son se raskahin pieti täs hommas, tuntia olevansa arvotoon muiren mielestä.