Elämän eliksiiri, son kuulkaa sellaanen juttu, että toisille se tietysti on eri asiaa seki mitä toisille. Mutta mun aamuni ja elämäni kyllä pakkaa käyrä sumpin, virallisemmelta nimeltä kaffin voimalla. Sitä vaaritahan muki tolukolla, että emäntä pysyy tolokuussansa, ja isännän tolokkuuhin saamiseksi pannukaupalla.
Pakkaa välillä olla, että ei taharo vatta kestää niin palijua, mitä pää vaatiis.
Aamu alakaa sillä, että laitat Mocca Masterin rupsuttahan, oikeen ku viittiis olla niin vanhan aikaanen, että keittääs kunnon pannukaffetta, solis kuulkaa eetvarttia, sen parempaa ei voi kaffi ollakkaa, ku pannus keitetty. Mutta kyllä tuo mokkiksella tiputeltuki välttää, näin ku tarvii se yskivä ja kakova kones saara liikenteesehen huonosti nukutun yön jäläkihin.
Siinä istut ensi silimät ristis ja kuuntelet rupsutusta, hetken viä saan huolahtaa, ei oo tippunu. Sitte kuuluu se viimeenen korahrus sieltä keittimen syöveriistä, voit viä hetken hengähtää, ei oo viä suoratin tyhyjä. Pinnistät kuulos äärimmelinsä, ny tais viimeenenki tippa tippua pannuhun, avaat varovasti silimät ja tarkastat tilantehen.
Kävelet astia kaapille ja rupiat valakkaahan mukia, meillon niitä muumimukia. Pitäähän mukin ny olla aamun mielentilan mukahan, isäntä mulle tarijuaa yleensä sitä mörkö kuppia, puhun kuulemma samalla lailla, ku se mörkö muumiis, murahtelemalla ja oon yhtä jäätäväki siinä pöyrän toisella puolen. Vissihin sen sormia sitte pistelöö. Ja mä annan sille aina Haisuli kupin, jos se vain on puhuras.
Siinä sitä sitte ronatahan, yhyres menehen, loma aamunuki, vaikka mä saisin jäärä nukkuhun ja olis isännän navettavuoro lomittajan kans nousen ylähä, herättähän sen (mitä,herääkö miehet muka itte aamulla), patistan keittähän kaffia ja sitte viä juon sen seuraksi pari mukillista.Ja vaharin, että se saa silimänsä auki. Entiä minkämoosta myrkkyä siitä pitääs keittää, että Lakson sais kerrasta hereelle.
Pitkin päivää sitä siinä istutahan kaffepöyräs, välistä siä on monta muutaki henkiä ku me kaharestansa. Tahtoo olla ne aamun ensimmääset kaffeet sellaasia, että silloon ei oo muita seurana, muulloon on. Siinä kaffikupin ääres tuloo pohorittua syntyjä syviä ja saatua kans monta hyvää ireaa, ja ehkä jopa kesksuteltua niistä keskenänsä. Kerranki istutahan puomma päälle samahan aikahan.
Siitä se lähtöö aamu käyntihin, pannullisella kaffia, ja sitä menööki sitte päivän aikana usiee pannu. No, paree niinku, ku että aloottaas aamunsa kopalla kalijaa.
Muumitalossa ovet on aina auki, ja pannu kuumana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti