Voisin varmahan kirijoottaa siltä kantilta, että elämäni lehemänä. Mäki osaan märehtiä, sontia ja olla vaikia, ja lypsänykki oon jonku verran, että kävisin huonosta lehemästä.
Mutta itte asiahan. Onhan nuota lehemiä, toiset on kuulkaa torella paljo tärkiämpiä ja rakkahampia, ku toiset, toisten kans synkkaa ja toisten kans ei. Mikähän siinäki on, ajattelis, että lehemä ku lehemä. Kantturoja ne kaikki on, samanmoosia,nelijä jalakaa, häntä ja pää. Sarvilla tai iliman.
Mun elämäni lehemä on Missi. En usko, että sen paikkaa kukaa ikinä pystyy ottahan, moon sillä opetellu lypsähän, kummakki jo varttunehella iällä, minä yli kakskymppisenä, keksittyäni, että voisin ruveta lehemän lypsäjäksi. Missi kolome kertaa poikinehena, aikuusuuren saavuttaneena lehemänä.
Son mun kotuani kotoosin, oikiasti sen olis voinu nimetä silloon, ku ne tänne muutt Saarelan Missiksi, mutta se jotenki jäi. Soli lehemä joka oli meillä aina poistolistalla, sillä on oli aina vähä huonot jalaat, ja välistä tuntuu, että ei se millä seleviä seuraavahan kesähän, ku joutuuvat talaven olehen parres. Sitte se kärsii viä poikimahalavauksista, tiesi aina, että tarttoo lääkäriä, ku llisääntymisen aika tuli. Välillä piti usiampahan kertahan kalakita. Ne vaivat hävis sitte, ku se meille muutti tänne, varmahan ruokinnan muutos auttoo asiaa. Se oli siihen asti pupentanu oikeen vasaramyllyllä jauhettua jauhoa, ja meillä oli rahtimyllärin littaamaa.
Missi poikii elämänsä aikana kolometoista kertaa, viimeenen vasikka on mun omin kätösin alakuhin panema. Voitte vain arvata mitenkä epätoivooselle tuntuu justihin luvan saaneesta siementäjästä, ku se koetti rullata sitä monien poikimisten venyttämää kohorun kaulaa pistoletin päälle. Muori käänsi välistä päätänsä ja mulukaasi mua, ja tuskan hiki valuu ottaa pitkin ja ajattelin, että ei tästä voi ikinä tulla mitää. Niin me vain selevitthin siitäki yhyres. Ja saatihin tiineys aikaaseksi.
Missi oli kohtalaasen arka lehemä, mä aina ajattelin, ettei se uures paikas tuu pärijäähän, että mitenkä se seleviää porukan vaihrosta. Selevis se siitäki, se hiippaali omia polokijansa, livahti huomaamatta toisten ohitti, ku toiset puski ja juoksi ja temus, se ohitti koko porukan takavasemmalta, ja meni syömähän.
Samoon, ku sen viimeesenä kesänä vaihrettihin lehemät uurelle llohkolle, ja tartti saara ne sillasta yli ja siltaki oli viä siiretty toisehen paikkahan. Nuorempi kaarti lähti hännät kipparalla, juoksu jalakaa. Olivat varmahan jo sillalla, ku Missi suvaatti lähtiä navetasta, siä sillalla se sai muut ki. Ne ku oli jääny pyörihin siihen ku puolutkat pilluhun, herran jumala, mikä tämä on, ei tästä voi mennä. Mummu jatkoo tasaasen tappavaa tahtiansa, ohitti muut, käveli muina leheminä ylitti ja oli ensimmääsenä laituumella. Ikä ja viisaus oli teheny tehtävänsä, se osas suhtautua asioohin jo tyyneyrellä.
Olin mä kerran ittekki sitä laittamas pois. Keksiin laittaa sille liivit, ja koetin sitä lypsää, ja ei tuu maitua, no ens lypsyllä. Ei laske maitua, ja minä porajan isännälle, että ei se laske maituansa, ny son pakko laittaa pois. Sóitin jo eläänlääkärillekki, että pitääskö koettaa oksitosiinilla, joo hän tuloo huomenna ja tuo. Ehtoolla taas ei tullu maitua. Minä kiskon liivit pois ja rää'yn, että et tarttis sitte nuotakaa, ku et anna maituakaa. Tuli aamu, ja lypsy, maitua tuli ku tuutista, eikä ikinä sen jälkihin ollu ongelmaa. Ilimeesesti Missi tykkäs olla luomu ja antaa kikkien heilua askeltan taharis.
Missistä tuli meillä satatonnari, ajatelkaa 7800 kilon keskituotoksella se saavutti sen. Sorkkahoitajaki sai siitä hyvästä konjakki pullon. Ja vietimme juhulatki sen kuniaksi, varmahan ainut kertaanen tapaus meirän tilalla.
Syksyllä 13. poikimisen jäläkihin olikin sitte jäähyväästen aika, poikiminen meni hyvin ja Kuningas tuli, mutta mummulla tuli kilometrit mittaris täytehen ja se lopetettihin kotia, ei laitettu teurahaksi. Soli sen ansaanni. Isäntä ei itte sitä saattanu eres lopettaa, vaan naapurin Unto tuli sen tekehen. MAtti laittoo riimun ja talutti lehemän pihalle, ja siihen päättyy Missin tarina.
Tosin se elää vahavana jäläkikasvus. Se teki kymmenen tytärtä 13. poikimisesta ja sen tyttäret on ollu hyviä lehemävasikkojen tekijöötä. Mullon puoli navettaa täynä Missin sukua, pieniä kipakoota lehemiä.
Ens vuonna on M-vuosi, mutta uutta Missiä ei tuu. Se on vähä niinku ne jääkiekkoolijooren numerot, sen nimen vois nostaa navetan kattohon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti