Kuumalinja eläinlääkärille

Välistä tuntuu, että meillä on sellaanen. Oma kuumalinja eläänkääkärille. Ittekki välillä on tullu ihimeteltyä, että lääkittenkö turhaa, pitääskö vain antaa olla, ja orottaa, että kyllä luonto hoitaa, suuntahan tai toisehen. Että jättääski soittamatta, ja kattoos mitä tapahtuu, tosin lopputulos ei varmaankaa olis emäntää ja isäntää miellyttävä.

Yhtehen välihin oli uteretulehrus buumi, ensi saatihin vedinkastosta riesaksi hiiva. Soli jotaki sellaasta, mikä meinas saara jo tukan lähtehen päästä, repimällä. 
Ostin kovaa, hyvää vedinkastua, ja rupesin dippaahan. Solut vain nousi ja me eläänlääkärin kans ihimettelehen, että mikä piru näis on. Otettihin ripakopallinen näyttehiä ja kaikis oli hiiva, hoia ny sitä, ku antibioottia ei voi käyttää, kipulääkettä korkeentansa. Siinä meni muutama teurahaksikin, kun solut ei hävinny eres ummes olles.

Välillä on ollu poikimahalavauksia, niiton sitte kalakittu, välillä urakalla, välillä on kerta riittäny. Välillä on tarttenu olla naapurin isäntäki hännästä lehemää nostamas ylähä, vähä niinku myötätunnosta. Ruttua pireltihin hyvän aikaa pystyski, ku soli körmöttäny niin kauan samalla kylijellä, että vanhan paikat oli puuruksis, ja ku tuki hävis, niin lehemä rupes kallistumahan. 

Ylähä nostamisehen on käytetty välistä pienkuormaajaaki, kun on oikeen hätä ollu. 

Nostotelines on siitä kätevä, että senku oot ensi jostaki markiillees raahannu, latohon saanu ja ruvennu suunnittelehen, että jollaki se pitääs navettahanki raahata, niin siinä vaihees lehemä yleensä pomppaa ylähä. 

 
Nupouttahanki ollahan eläänlääkäriä pyyretty, itte koetin aluuksi muutaman ja totesin, että ei oo mun homma, vaikka vasikat oli rauhootettu liikkumattomiksi, niin hätäänen ihiminen, koetin olla muka nopia ja sain aikahan vain tien viitoolle muistuttavia sarvia. Ovappahan pitkäaikaasena muistona siitä, että joistaki asioosta kannattaa vähä maksaakki, eikä itte hätähisenä koettaa koppuloora. 

No ne ei sentäs oo kauhian kiirelleesiä, tiineystarkastukset ja nupoutukset, vaikka täs yhyren kerran ajattelin, että olis ne nupoutuksekki voinu kiireemmälläki hoitaa, ku oli mullit päässy niin isooksi, että ei tahtonu enää jaksaa niitä pitää paikallansa rauhoottamisen aikaa. Mutta kerranki olin ajatellu, että kerään suuremman ryhymän kerralla, ei tarvi tänne lähtiä yhyren tai kaharen takia. 

Asiasta soittamisehen, siihen pahimpahan utaretulehrus-ja sun muuhun buumihin, ku soitit eläänlääkärille, sai välistä ensimmääsiksi sanooksi, mitä teillä tänään olis tarijolla. 

Me ollahan isännän kans kyllä tuo karijan pito opeteltu kantapään kautta, välistä tuntuu, että helepommallaki olis voinu  päästä siinä asias. Yks emäntä kerran sanooki, että teirän lehemillä on kaikkia sellaasia sairauksia, joita hän ei oo pitäny maharollisenakaa nauran sairastaa. 


Onko sitte huonon hoiron mittari, vai sen, että mä vahtaan niitä suurennusklasilla askares aikana.

Tällä kertaa potilahana on ah, niin ihana Eka. Son vähä masentunu.