En tee mitää

Tulipa ny siinä mielehen taas tälläänen asia, että mitä ne emännät oikiasti teköö elämässänsä. Ku useen kuuloo sanottavan, että eihän sun tarvi teherä mitää, aamulla ja illalla käyt navetas ja sitte vain oot. 

Ja navetaskaa et tee muuta ku lypsät. Niinhän se meniki. Son kuulkaa oikeen täysin putkehen menny päivä, jos menöö niin, että mun ei tarvi ku lypsää siä navetas. Vaikka jokaanen saa tulla  henkilökohtaasesti kokeelehen sitä viirenkymmen ja yli lehemän lypsyä. Mä vetelen sen urakkataharilla menehen, en tykkää siä kyykkiä lypsyn kans tunti tolokulla, ku on muutaki hommaa siä navetas.

Navetashan monta kertaa viä pääsöö kohtalaasen helepolla, kukaa ei kuulkaa naraja mulle, että äiti mun on näläkä. Minkätakia sä äitee teit tälläästä ruokaa, mikset teheny muusia (oliki koko perunoja). Tai minen syö riisiä  (kiitos vain mummu opettamasesta, että vain peruna on kunnon ruokaa). Tai tuut tuapahan, niin siä onku pommi räjähtäny, koiraki kattoo alta kulumiensa hyvin häpeessänsä, etten voinu sille mitää. Kaikkia kaapit on kaiveltu ja tongittu, jauhoa on siä ja tää, ja parahas tapaukses isäntä nukkuu soffalla ja ei tiä mitää.

Nojoo, son sitä perhe elämää. 

Mullon täs ollu harva  se päivä miehiä hommis, mikä tarkoottaa sitä, että oon vähä niinku suuratalouskokkiki välistä, ruokaa lykätähän tulehen isoos määris. 

Sitte on jonki verran tuota paperityötä, jokaanen voi kuvitalla mielessänsä mitä on jonkin verran. Mullon tällä hetkellä varmahan puolen vuoren kuitit mapittamatta... Kuulostaa muuten oikeen saatanan hyvälle, tonkimatta tuo kasa läpi, että mikkä on maksettu kräviksellä, ja liittää ne sinne mukahan ja mikkä on ehkä maksamatta. Niiren kans mä tuskaalen harva se päivä.

Sitte on nuota lehemien paperia ja sun muita lääkitystietoja, joita tarttoo kirijata ja mapittaa. Ku kaikki pirun paperitn lypsykonehen huolto paperiki, pitää säästää, parahas tapaukses säilyttää kymmenen vuotta. Siinähän sitte laitat niitä kansioohin, ja siirtelet niitä pursuavia kansioota sinne ja tänne, ja koetat viä tietää mitä mihinäki on.

Eu-paperia on kans jonki verran ja taas säästämme ne, laitamma kansioohon ja arkistoomma johonki. Mistä tuli mielehen, että tarvisin lisää kaappia toimistohon mihinkä saisin laittaa ne tämän hetkiset paperit ja kansiot.

Sitte mä vähä plaraan lehemien tietoja, tuotoksia ja siemennysllistoja ja siementämättömien listoja, mitä niiren kans tekisin. Pohorin mikä mättää ruokinnas, ku ei maitua tuu tarpeeksi, tai paska on vääränlaasta, sonki sitte mielenkiintoonen mietinnän aihe, oon oikeen paska-analyytikko. 

Sitte mä kökötän puhelimes ja soittelen ja hoitelen asioota, eres takaasin. Välillä tuntuu, että se luuri kasvaa korvahan kiinni tällä menolla. 

Kyllä mä kieltämättä vietän aikaa soffan kanski yhteesymmärrykses, en oikeen taharo muutan jaksaa nuota viiren herätyksiä, jos en saa päiväunia, joskus pitempiä ku toisinansa. 

Ja joskus teherähän sitte jotaki helevetin kummallista. Tänään meinaan päästää kantturat ulukoolehen, ehtoollaa olis vähä siementämistä tieros lypsyn lisäksi. Ehkä sitä taas tästä mennähän etehen päin, ja huomisehen, ku ei ajatella liikaa. Teherähän vain.