Sellaanen
loma aamu tällä kertaa
Pitääskö
sanua, ettei ihan oo tämän vuoren lomat putkehen... Viimeksi
syväpakaste pilippus Milkkarin atomiiksi, ja päätyy sitä myören
sitte syväjäähän pakastimen uumenihin.
Tänä
aamuna heräsin siihen, että anoppi jututti Laksua olohuoneen soffan
vieres.
Pling.
Uni kaikkos silimistä saman tien. Ei se kuulkaa muuten vaan tuu
tupahan aamusta yrittähän aikuuselle lapsellensa puhumahan. Kyllä
se Lakson tuntoo niin, että tietää son suurin piirteen turhaa
tuollalailla yhtäkkisesti. Ei ku ruoto ylähä sängystä, ja
kysyhyn, että onko se navetta kaatunu viime yönä, vai lehemät
karaannu tekehen pesiä puihin.
Ei siä
sen kummempaa ollu, ku Emma oli halavaantunu. Mä siinä unen
pöpperös, että mit' kello on, meneekö se kahareksahan asti, että
vaki elli saapuu työmaalle, soitan sitte. Anoppia vähä nauratti,
son lääkitty jo, siä on jo päivystävä paikalla.
Oikeen
ajattelin, että niin tietysti, son pitäny nuota kantturoota
kauemman, ku minä. Tuunkahan pitähänkää niin kauaa? Tottahan
soli ny osannu eläänlääkärin käskiä, tienny, että ny on hätä,
ei oo aikaa orotella.
Vaattehet
päälle ja tarkastahan tilanteen vakavuutta. Miten se möhköfantti
siä voi, ja mitä mä voin teherä.
Siä me
seisottihin eläänlääkärin kans, että nyt tarttis se saara
jotenki kylyjellensä maata, ettei rötkötä ku raato, pää
ruokintakaukalon alla upoksis. Aiva niinku sillä olis ollu pääkipiä,
valot ottanu silimihin.
Ensi
uhkasin, että hävitän kaikki. Vitutti hetken niin. Mutta kauaa ei
menny, ku tartti jo ravata korvan takaa ja silittää poskia, vähä
sanua, että voisikko ny lehemäni koettaa ittekki, nouse kylijelles.
Verä jalaat eres alles, että saamma suun parempahan asentohon.
Siä me
sitte peräsuolet tuuma pitkällä pungerrettihin, kaikki viis
ihimistä, lehemää parempahan asentohon. Seki varmahan kertoo jo
lehemä koosta jotaki...
Sinne se
jäi olokiperille maata, mahansa vierehen, heinä tuppo turvan alle,
ja rupes märehtimähän. Vettä hörppäs ku tarijottihin.
Sitä
orotelles, että Emma kokis ylösnousemuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti