Mitä jos

Mitä jos ajattelis elämänsä uurestaan, mitä jos olis aikanaan päättäny ja valinnu toisin? Mitä jos sitä oliski onnellisee sitte, olisko?

Mitä jos en oliskaa maatilalta kotoosin, astellu siä auronkoosena kesäpäivänä, varpahan väliistä lämmin lehemän paska pursuullen, seurannu ku ne kuuluusat paskakärpääset pöörrä niis läjis. Istunu joen rannas, haistellu tunkion vienua tuoksua.

Mitä jos en oliskaa ajatellu tekeväni ammatikseni aiva jotaki muuta. Mitä jos en oliskaa käyny ensi kauppaoppilaitosta ja torennu, että ei musta ainakaa kirijanpitäjää, paperin kääntäjää saa tekemälläkää.. Ettei ajatus pysy kasas sellaases hommas.

Mitä jos en olis koettanu muutaki työkseni ja torennu, ettei tämä oo mun hommaani. Että muutaki ihiminen voi teherä elääksensä, ku kulukia kello kaulas, olla toisen töis.

Mitä jos en oliskaa menny maatalousoppilaitoksehen, olisin sitkiästi jatkanu ”valittemallani” uralla, kaikesta huolimatta. Mitä jos en olis oppinu lypsähän lehemää, ajahan traktoria. Mitä jos en olis huomannu, että tykkään tästä työstä. Oon hyvä täs hommaas, ne varpahat syvällä siä paskas, ja lämpööses mullas.

Mitä jos en oliskaa lomittanu, kiertäny ja nähäny, kuulostellu ja oppinu. Kypsytelly ajatusta asiasta, että mitä jos mullaki olis oma lehemä. Oma navetta, omaa maata. Mitä jos mä olisinki ehta maajussi, jyväjemmari, turnisjussi.

Mitä jos olisin eläny elämäni aiva toisin, olisinko ollenkaa onnellinen. Mitä jos olisin hukas itteni kans, ettisin ittiäni, enkä löytääs sitä. Mitä jos se minä ei oliskaa minä, se minä joka lypsää aamulla ja illlalla lehemät, nauraa vasikooren touhuulle, silittää karvaasta poskia, painaa pään lämpöösehen kupeesehen. Nauttii siitä, mitä jos mua ei oliskaa iliman lehemiä, jos mut on luotu niitä hoitamahan, kirjootettu elonkirijan suurin kirjaamin: lehemän lypsäjä.

Mitä jos olis kerranki valittamatta, nauttiis hetkestä, sulukis ajatukset muulta.