Naisia navetta täynä

Oottekos huomannu sellaasen asian, että naiset on naisia. Siitä riippumatta onko se laji sitte ihiminen vai nauta, ja vissihin ne koirat ja kissitki samahan kastihin menöö, että huomaa kyllä, että ämmiä ne on.

Ajattelin tätä asiaa taas aamulla navetas, suuri navetta-ajattelija kun oon. Tuli ny vain mielehen, ku muutaman sairaslomapäivän jäläkihin menin itte lypsylle, ja lehemät oli niin tasaasen rauhallisia, niistä aiva huokuu sellaanen rauha ja hyvä olo. Jaa, mitenkäs tämä ny liittyy naisihin vai?

No sillälailla, että niillä on kans, torellaki, niitä toisenlaasia päiviä. Tunteen purkauksia lairasta laitahan. Välistä ne huutaa röllöttää kurkkupillit suorana, vaikkei ny mitää näkyvää syytä asialle näykkää. Ja välillä ne huutaa kiimaansa, tuttua isäntää lainatakseni, samanmooset on oireet naisillaki, ku sen tarves on. Kai se tietää vuosikymmenien kokemuksella asian.

Josku ei mikää sovi, sitä kiekatahan, sörritähän sorkilla niitä konehia. Varmahan ne on niinä päivinä väärän merkkiset ja färiset. Pitääs olla neutraalien teräksen ja mustan sijahan pinkkiä ja oranssia, että rouville kelepaas. Ja orottakaapas, ku ne saa ne sinne sorkkansa alle, niitä polijetahan aiva kiukun vimmalla mehenen.

Toisin päivin kaikki on aiva uutta, lypsykonehet, lypsäjät, vieruskaveri, ruokkija, rehut. Aiva kaikki, en oo ikinä nähänykkää tälläästä, ja en voi millää suhtautua tähän asiahan normaalisti.

Ja sitte on joku Eka, meillä lomittaja yritti sitä lypsää, soli viä nyrhäässy tissinsä päätä. Lomittaja nauroo, että sen seisonta asentoki oli heti sellaanen; selekä kyyrys ja häntä jalkoje välis, ku hän meni. Sai se konehet ja sitte Eka sotki ne kinttuuhinsa. Menin itte laittahan, oli kuulemma ryhti heti korijaantunu ja sorkkaakaa ei liikutettu.

Mielenilmaasujen ihime maa, meirän navetta. Minä, 54 muuta naista ja isäntä.