Avoinmaaseutu

Niin, siitähän on puhuttu kautta aikain, että maanviljelijoiren pitäis olla avoimia. Ei sais kuulkaa yksin siä navetassaan tai sikalassaan kykkiä, sulijettujen ovien takana, olla pienen hehkulampun valos, ettei kukaa vain tierä, että tää me ny ollahan, askarehilla. Ja että meillon tuotantoeläämiä, piretähän neki piilos, ettei kukaa ny vain ttiä kuinka niitä hoiretahann ja kohorellahan. Vai kuinka se ny menikää...

Sen takia me täs joku aika sitten löytihin viisahan päämme yhtehen tilallisten kans. Ireootihin oikeen kunnolla, aiva kuulkaa kipunat lenteli. Pois tosin se minusta, että mä olisin ollu suuna ja päänä tällääses, mä oon se kuuluusa peräs hiihtäjä.
Tällä ideariihellä saatihin aikahan sellaanen sivusto ku Avoinmaaseutu.Fi. Siä on esillä kaiken moosia tiloja, on kuulkaa vuohia, lihakarijan kasvattajia; niitä äijämullia mäki voisin mennä vahtaahan, non mahtavia. Sikaloota, vilijan vilijelijöötä, mansikkkoja ja kaikenlaasia muita marijoja.

Mitä tällä sitte haettihin, no sitä kuuluusaa avoommuutta. Siä on tilallisten yhteytierot, mihinkä voit soittaa, laittaa sähköposti tai jotaki, että ny mä haluaasin tulla kattohon mitä sä teet. Ja siä tilalla otetahan vastahan ja esitellähän toimintaa.

No montakos meillä on käyny? Yks ennenk meirän navetas käyny kaupunkilaanen kysyy, että saanko tulla, ku tuun sinn lomalla. No totta mooses, meille saa tulla, mielelläni otan vastahan. Lainaan paskakolaaniki jos haluaa osallistua päivän töihin, ei ne niin nimikootuja oo, että ei kenenkää muun kätehen sovi.

Emmä ny varmahankaa orottanukkaa, että meille ny mikää yleesö ryntäys tänne tuloo, mutta olis se ny kiva ollu, jos joku olis halunnu poiketa. Olsin keittäny kaffit ja tarijonnu pullaa. Ja ollu kuulkaa avoon. Kertonu kuinka me vilijellähän meirän ranssia ja hoiretahan meirän kantturoja. Olisitta saanu seurata, vaikka pihalle laskua, kuinka ne kirmaa hännät tötteröllä ja osa pitää kantaa.

Tää Avoomesmaaseurus, siä sivustoolla vaikka mitä, korttia, hilloja, patalappuja, kukkaroja... Kannattaa käyrä tutustumas. Mäki oon kuolannu yhtä lehemäkuosista kukkarua, mutta perkeles siinä on holsteinia, eikäy oikeen mun pirtahani. Kehtaasinko esiintyä mustavalakoosen kukkaron kans, ruskia-valakoonen ihiminen.

Toiset järijestää kuulkaa isoomman luokan tapahtumia, on avoomet ovat joka sunnuntai. Talviaisten tilalla on ollu ravintolapäiviä, laitte sapuskaa niinku parahas nelijän tähären ravintolas ja nautitti illalllinen porukalla. Sinne mäki siä, ehkä joskus meen, jos kerkiän.

Ku tälläänen maharollisuus on ny tehty kuluttajille, niin käyttäkää hyväksi. Ei me olla mitää mettänpeikkoja, eikä niellä purematta, kyllä mäki ensi vähä äräjän, tietää sitte lähtiä karkuhun. Niin ottakaa yhtetyttä ja tulukaa kattohon, mitä se arki on. Ei se aina oo niin herkkua ja päivänpaistetta, son ihan tavalista arkia.

Avoinmaaseutu.fi. Muistakaa se.