Paljon turhaa tekstiä

Elämä on sitä täynä, turhaa tekstiä, tämäki varmahan on sitä.
Ei voi käsittää välillä kuinka palijo sitä roskapostia tuloo, oikian postin seas. Minkä takia puhelinlaskun mukana tuloo kaks sellaasta A 4:sta jokka liittyy laskuhun ja sitte suurin piirteen kymmenen niitä jokka ei liity?
Tai minkätakia joka firmasta tuloo mainosta, lippua ja lappua perinteesen postin kautta. Välillä ihimettelet, että mikä hiton lasku ny tuli, ja avaat sen. No, siä on jotaki niin tärkiää, ku uuren myyjän iloonen hymyylevä naaman kuva, ja tieto siitä, että son meirän uus "yhteyshenkilö". Kiitos vain, koetamme välttää muutenki teirän kaupas käyntiä, ettei tuu ostettua mitää turhaa.

Sähköposti täyttyy A-Tuottajien, A-Rehun, Proagrian, Delavalin ja muitten vastaavien viikottaasista tierottehista uusista jutuusta, tai vanhoosta, uusilla nimillä. Faban sonnilistoosta ja mainoksista tulevasta nauta-leherestä. Aiva niinku emmä sitä sieltä postiloorastaki löytääs, ku sinne kerran viikos jaksan peräni raahata.
Joskus pakkaa ihimettelehen, että lukookahan niitä joku oikiasti?
Pakkaa vähä tuo oikia posti hukkuhun sinne kaiken muun sekahan. Kai son se Informaatio tuluva, mikä tyrmää yksinkertaasen ihimisen.
Toinen on nuo oikeen värikkähän kirijekuoret, lasten kaikkien juttujen mainokset tuloo sellaasis, kiitos voisko sen sähkölaskun laittaa johonki sellaasehen kuorehen, että kyllästyny emäntä muistaa, että se ei oo mikä napero- tai prinsessakerhon mainos. 

Välistä tuntuu, että maatalous alan leheretki on täynä kaikkai mainoksia, osta oma Apevaunu, saat traktorin kaupan päälle (huomaa pienellä präntätty teksti). Itte asiaa tahtoo olla tosi vähä, ja seki vanhan kertaamista.
Tiä sitte onko maataloures ny sitte mitää maata mullistavaa keksitty sen jäläkehen, ku suomenhevoonen vietihin tallin taa laituumelle ja pellolle vietihin traktori. Välistä tuntuu, että ei. Välistä taas, että kehitys on menny helekkaristi etehen päin.

Toinen tämän päivän aihe korvien välin kivistyksehen on se, että kiitos vaan kiitos, mutta maatila ei oo mikää tavarooren lainauspiste. Että meillä on vaikka mitä, ja meiltä voi sitä lainata. Son kuulkaa kiva huomata, ku tarttis rehua hakia, niin oho, meillei traktoria.
Tai se, että joku sepitää tukka putkella pajas viä siihen aikahan ku huono uninen emäntä yrittää jo nukkua, eikä soo oma isäntä. Mitäpä sillä, maalla on kaikki yhteestä, paitsi emännät. Vissihin.