Junttia vai ei

Siinäpä pulma, mikä on se juntin raja? Meistä maajusseista, ku, useen puhutaan junttiina. Tosin kuulkaa niitä nimityksiä löytyy joka lähtöhön. On jyväjemmaria (aiva ku mä ny ne johonki piirongin laatokkohon piilottaasin), turnisjussia (en muuten tiä eres minkä näköönen se turnis on), heinäkenkää (kyllä mulla siä sukat sisällä on. Pöndeä, pääkaupunki seurulla, ja tämä voi tulla sellaasen suusta, joka ei oo ikinä keheä kolomosen ulukopuolella eläessään käynykkää... Niin ja tietysti se Juntti.

Mikä ny sitte on junttia? Saanko kertua, ja vaikkette haluaas tietääkkää, niin kerron silti. Toisten mielestä mäki oon tosi juntti, lehemiä lypselen, niistä puhun, sonnan kans asuulen ja maata myllerrän.
Se näistä asioosta puhuminen kuulkaa johtuu siitä, että moon kiinnostunu työstäni. Teen työtä josta saan tyyrytystä (en sellaasta, äläkää pelijäkkö). Teekkö sä? Onko oikiasti kiva mennä töihin, tuntia, että teköö jotaki hyöryllistä elämässänsä, vai meekkö joka aamu naama norsun vitulla, vasta hakoosesti.

Sen mä myönnän, että ei joka aamu oo kiva ja mukava, mutta pääsääntöösesti.

Junttia on kuulkaa se, että rutajaa joka saatanan asiasta, mikää ei ikinä oo hyvin. Tuli aamulla väärän väriset kalsarit jalakahan, ja se ottaa niin helekkaristi hermohon, ja se kerrotahan kaikille, ja parahas tapaukses syy tähän on viä naapurin. Aiva, ku se sulle ne olis aamulla päälle kiskonu.

Ruuan arvosteleminen, siis suurin piirteen aina, on junttia. Varsinki kyläs, syö sitä mitä tarijotahan tai kieltäyry kohteliahasti, sano, että söin justihin kotona. Älä aloota heti sitä mikä siinon vikana ja mitä sä et ainakaa syö, eli jauhelihaa, porkkaanoota, sipulia, lanttua, makaroonia...

Junttia on se, että orottaa, että kaikki tuloo ku Manulle illallinen. Sitte ihimetellähän, että miksei ruoholeikkaannu, miksei kukaa tuu sitä mulle tekehen. Siksei.

Junttia on seki mun mielestä, ettei ikinä kuuna kullanvalakiana oo yhtää mihinkää tyytyväänen. Eikai elämäs niin voi mennäkkää, kai sitä ny helevetti on eres sekunnin päiväs tyytyväänen johonki.

Junttia on arvostella toisia kokoaijan, huomaamatta kattoa kertaakaa peilihin, että olisko omaski naamas jotaki parannettevaa. Kaippa sillälailla sitte purkaa sitä omaa pahaa oluansa. Ja seki on aika junttia, ettei tuu toisten kans toimehen, kuulkaa mäki tuun ja moon aika helevetin vaikia ihimenen, siltu pystyn värihin, rotuhun, uskontohon ja seksuaalisenhen suuntautumisehen kattomatta olehen ihiminen ihimiselle, ottahan sen sellaasena ku se on.

No nih, sainpa taas sen pois syrämmeltä. Ny mennähän kaikki sinne peilin etehen, kattellahan muitaki ku niitä ryppyjä naamasta, tutkiskellahan vähä tarkemmin. Voisinko teherä ittelleni jotaki. Mullon ollu aiva helevetin hvyä aamu, kantturat oli kuulkaa niin mukavia tänä aamuna ja vasikat vastaki.  Koettakaa teki viettää hyvää pyhää.