Kyllä mä mielestäni oon silti aika onnekas, etten oo niitä entisaikojen emäntiä, tai ei ne niin entisiäkää oo loppujen lopuuksi. Jokka teki kaiken käsin. Lypsi lehmät käsin. Ruokkii käsin, kantoo vetet käsin niille elukoolle, hevoosille, lehemille sioolle ja mitä ny sitte oliki, ehkä muutama lammas, ja kanoja, tosin varmahan ne kanat ei sitä kauhiasti kuluttanu.
Tekivät kuulkaa maatyöt käsin, oikeen oikiasti, aikamones paikkaa se ämmä teki vaikka mitä. Kävelivät hevoosen peräs, äestivät ja jyräsivät, kylyvivät ja kyntivät. Siinä mentihin niin, että tantun helemat vain heiluu. Sitte tuli kesä, ja sai ruveta tekehen sitä kuivaa heinää, ku elukat sillä ruokittihin. En muuten karehri, ajatelkaa ny, ensi seivästettihin ja sitte ne seipähät pureettihin, heinät nakeltihin käsin hevoosen kärryylle ja sieltä latohon, johona ne sitte taas polijettihin jaloon kasahan, että menivät tiivihille.
Ja ne teki niitä pieniä ihimisiäki askares väliis, aamulla lypsettihin, ja sitte mentihin pyörähyttähän saunahan mukula, ja pahimmas tapaukses sait sitte mennä taas askarehille.
Jeesus, ne naiset on ollu rautaa.
Eipä sillä, kyllä nykyemäntäki aika kova luu on. Se osaa kans vaikka mitä, käyttää monenmoosta konesta, hoitaa kaikenlaasia asioota, plärätä kuulkaa paperia ja sisäästää mitä niin kerrotahan. Hoitaa heleposti sellaasta kirijanpitoa, että harva tajuaakaa. Pyörittää mones taloos sitä yritystä pääsääntöösesti, vahtii tilit ja muut, tilaa tavarat, rehut, pesuainehet, polttoölijyt, apulannat.
Mutta siinä mieles ollahan onnellisia, että maatalous on "vähä" koneellistunu, ei tarvi aiva joka asiaa repiä sieltä selekä nahaasta, voi lypsää konehella, parahas tapaukses robotilla. Jakaa sen rehun koneellisesti, ja onhan se vähä niin, että kyllä kymmelle kottikäryyllä lykkää, mutta johonki se raja tuloo vastahan siinäki hommas.
Aika kultaa muistot. Kattototahonko meki sitte vanhoona soffalta Suomi Filimiä siitä, millaasta oli ku oltihin nuoria. Muistellahan menneetä ,kuinka me tehtihin? Näetähän se aika mielessämme ikuusena auringonpaisteena ja puota päivänä.
Kyllähän se nykypäivän emäntä ja isäntä on kans sen arvonsa ansaannnu. Muistetahan se, aika monta ihimistä työllistyy meirän ansiosta, vaikka välistä tämä tervan juonnille tuntuuki, niinku tänä aamunaki, ku yksin askarehia päkersin. Siinä mentihin taas sillä kuuluusalla kiukun voimalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti