Nimittään lehemien korkkarit, niillä oli tänään sorkkahoitopäivä. Tai nelijällä elukalla oli. Iidalla, Inkalla, Rutulla ja Idaholla.
Moon kattokaas sen verran laiska, ja meillon niin maharottoman hyvä sorkkahoitaja, että mä käytän sitä useen. Kerran vuores ollahan koetettu hoitaa kaikkien sorkat, että niillä olis sitte kiva kipsutella pitkin peltoja ja lypsylle, olis kevyt askel lehemälläki. Muutan me teherähän A-P:n kasn tuollaasia täsmä iskuja, otan muutaman syynihin, jos ne vähä huonosti kävelöö tai joku kasvattaa jotaki supersorkkia ittellensä, tai on sattunu syömähän sorkankasvatus ainetta ja ne kasvaa kohisten. Eiväkkä ne matolla aiva niin, kulu mitä niis anttikristuksen aikaasis betoniparsis.
Kaikenmoosta on tuos sorkkahoiroski sattunu, ensimmäänen kerrottava asia tieron näläkääsille lukijoolle olokohon se, että lehemästä tuloo paskaa ihan joka jalaalle, ja päälle ja hännällekki, ku tuota hommaa teherähän. Joskus oikeen ihimettelöö mistä sitä paskaa oikeen riittää.
Nuo nuoret neitoset ei ollenkaa arvostanu meirän hyvää tarkootusta, niitä piti lykätä puosta ja vetää päästä, että saatihin ne sinne telineesehen. Hiki meinas tulla, emännän ja sorkkurin. Muttei palijo sarattettu, silloon menöö hyvin. Rutulla ei tuollaasta ongelmaa ollu, ku me vain saatihin se suunnattua oikiahan suuntahan ja pää parren erottajan välistä pois, niin se meni ku isoo jää.Sorkkuriki kysyy, että oliksä ny varma, että tälloli jotaki vikaa näis jaloos. Sinne se meni telineesehenkin iliman mitää suurempia, melekeen niinku Missi ennen, iliman riimua.
Lehemien jalakaraspi eruaa tuosta ihimisten omasta hiemen, son rälläkkä ja siinä tarkootuksehen sopivat terät. Sillä sitte hurahutetahan sorkat oikian mallihin ja pituutehen. Välistä tarttoo vähä puukoolla vuoleskella ja tarpeen vaaties laitetahan kantturallekki kenkä. Ei tosin yhtä hienoja, ku nuo mun korkokenkäni. Mutta yhtä komia kopina niistä kuuluu, ke klompsottaa menehen.
Meillä joskus muuten yks kanttura "tykkäs"niiin maharottomasti tuosta hommasta, että se löi sinne telineesehen maata. Ei piitannu hieno varaasesta vihijaalusta, että sieltä tarvis ja pääsööki viä itte ylähä. Tartti ottaa liinat apuhun ja vetää se puon silimät tuumaa pitkällä käsi voimin pihalle. Eikä sillä sittekkää kiire ollu, oikoo rauhas kinttunsa ja mielensä oikialle tolalle ja lähtiä vähin äänin omahan lokerohonsa.
Seuraavaa hoitokertaa orotelles.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti