Lehemiä on kiva pitää niinä päivinä, ku kaikki menöö niinku elokuvas. Tosin toimintaelokuvaahan se pakkaa olehen aamusta ehtoosehen. Ja tämä viikko on ollu sitä kyllä aluusta tähän asti. Ollahan kipeetä vasikoota lääkitty isännän kans, ja eileen ehtoolla ajateltihin, ettei ne enää niin kipeetä ookkaa, ku ei meinattu juosten kii saara, ku olis tarvinnu piikkä pökätä pyllyhyn.
Tänä aamuna sitte oli vuoros vedinpolokema. Taitaa olla oikeen nelijäs meirän kuuren vuoren tilanpiron aikana. Erelliset on kyllä oikeen oikiasti polokaassu ne sen paskan utarerakenteen takia, mutta Enttententtenin kohoralla syyttävä sormi osoottaa naapurin sorkkihin. Mikkähän bilehet niillä on yöllä ollu, että tälläästä on tapahtunu.
Niinpä soitin tieron kaffepöytähän saatuani (mulloli vapaa aamu, isäntä ja työntekijä teki askarehet, laiska emäntä) tohtorille, että viittisikkö tulla. Katkaastahan koko juttu, tai koetetahan kursia kokohon. Ja ihan itte saat päättää , kumpi teherähän.
Kunnon rauhoottavan tömähryksen jäläkehen, vienon ammunan taharittamana päästihin tekehen lähempi tarkastus asialle, ja torettihin, että tilanne ei oo ollenkaa niin paha, ku luultihin ja pääryttihin ompeluhun.
Täytyy sanua, että Enttententten oli meleko sitkiä sissi ja vaatii elefantin annoksen rauhoottavaa, että saatihin kaatuman lopulta. Tuli mielehen, ku sitä siinä parres seuras ja kuunteli sen örinää, että tuollekkahan mäki kuulostan, ku lauantain ja sunnuntain välisenä yönä monttubaarista kotia kömmin. Olo varmahan ainaki oli hyvin samanlaanen.
Vaatii muuten kaikkia muutaki ohees toimintaa kiitettävästi tuollaanen, ensinnäki tarvittihin puolen kylän miehet ja naiset, että saatihin takasorkat jotenki pirettyä aloollansa, ettei tarvinnu lääkärillekki tilata lääkäriä. Kovasti se koetti niitä heilutella, vaikka taju oli melehen kankahalla.
Ja toiseksensa lehemä on torella utelias elään, ny Enneki tietää, kuinka tissi tikatahan kasahan, ku se koko toimituksen silimä kovana seuras.
Potilas jäi paikatun ja pakatun nisänsä kans jatkahan seleviämistä pienestä lääkehumalasta. Ja me päästihin hyvin ansaatulle päiväruualle. Toivotahan, että ehtoolla se suhtautuu suopiasti siihen, että laitan sille kikkiliivit ja leheret, suojaamahan lialta ja märkyyreltä paikattua nisää.
Josko tällä viikolla ei sitte enää tarvis eläänlääkäriä vaivata, viime viikolla se kävi kaks kertaa ja tällekki viikolle mahtuu maanantaille jo käynti. Onneksi huomenna on perijantai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti